Ford Focus WRC

Auton ensimmäisen kilpailu oli Monte Carlo -ralli 1999. Kilpailuun osallistuneet autot, joita ajoivat Colin McRae ja Simon Jean-Joseph, hylättiin sääntöjenvastaisen vesipumpun takia.^[1] Kauden 1999 aikana McRae voitti kaksi kilpailua, Safarin ja Portugalin.

Kaudeksi 2000 Ford hankki Carlos Sainzin kehittämään autoa ja Focuksella voitettiin Kataloniassa, Akropoliksessa ja Kyproksella. Sainz oli paras Focus-kuljettaja sarjassa, sijoittuen kolmanneksi.

Kaudella 2001 Focus näytti olevan taas iskussa, kun McRae otti kolme voittoa peräkkäin (Argentina, Kypros ja Akropolis), mutta tekniikka reistaili vieden Sainzilta mahdollisuuden voittaa Akropoliksessa ja Safarissa. Sainz oli toisena ennen keskeytystään. McRae oli lopulta hopeasijallaan paras Focus-kuljettaja MM sarjassa. Merkkimestaruus karkasi kauden 2000 tapaan Peugeot’lle.

Kaudella 2002 Focus oli selvästi altavastaaja: auto oli vanhentunut ja alitehoinen. Silti autolla voitettiin Argentiinassa (Sainz) sekä Akropoliksessa ja Safarissa (McRae). Sainz oli parhaana Focus-kuljettajana sarjassa kolmas.

Kaudella 2003 Ford toi uuden kehitysversion Focuksesta. Uusi malli muistutti enemmän rata-autoa ja se oli erittäin nopea. Markko Märtin voitti uudella autolla Akropoliksessa ja Suomessa.

Kaudella 2004 Ford jatkoi samalla kehitysversiolla, ja Märtin voitti Meksikossa, Korsikalla ja Kataloniassa. Kaudella 2005 Focus oli jälleen vanhentunut, eikä sillä enää otettu voittoja. 2005 Fordia ajoivat Toni Gardemeister, Roman Kresta ja muutamassa kisassa myös Daniel Solà.

•  
  Focus WRC 99
•  
  Focus WRC 00
•  
  Focus RS WRC 01
•  
  Focus RS WRC 02
•  
  Focus RS WRC 03
•  
  Focus RS WRC 04
•  
  Focus RS WRC 06
•  
  Focus RS WRC 07
•  
  Focus RS WRC 08
•  
  Focus RS WRC 09

Vuodelle 2003 aerodynamiikkaa kehitettiin etupuskurin ja takasiivekkeen muotoilussa. Takasiivekkeeseen lisätiin pystysuuntaiset evät, jollaiset Petter Solbergin mukaan paransivat Subaru Imprezassa nopeissa mutkissa.^[2] Myös jäähdytystä muutettiin siirtämällä jäähdytin pystyasennosta vaaka-asentoon, joka paransi painopistettä, mutta lisäksi autoon tarvittiin muutoksia lämpimän ilman poistamiseen moottoritilasta.^[2]

Autossa oli myös ratkaisu, jossa paineistettua ilmaa kerättiin erilliseen säiliöön piilotettuna auton takapuskurin alle. Säiliöön kerättiin paineistettua ilmaa turboahtimelta kun jalkaa on nostettu kaasulta. Pitkillä suorilla kuljettajat pystyivät vapauttamaan ilmaa säiliöstä, joka syötettiin jälleen auton imusarjaan ohittaen turbon kuristimen. Ratkaisu lisäsi tehoa noin viisi prosenttia ja sitä käytettiin kolmessa rallissa ennen sen löytymistä ja kieltämistä.^[3]

• 4 sylinteriä
• tilavuus: 1 998 cm³
• teho: 300 hv / 6 500 rpm
• suurin vääntö: 550 Nm / 4 000 rpm
• turbo: Garrett

• 6-portainen sekventiaalivaihteisto
• kytkin: Sachs

• edessä ja takana McPherson-tyyppinen jousitus

• akseliväli: 2 615 mm
• pituus: 4 442 mm
• leveys: 1 770 mm
• korkeus: 1 420 mm
• 1 230 kg (WRC-auton minimi)^[4]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Focus WRC Wikimedia Commonsissa