Etiäppäin

Lapinlahden Lintujen suosio oli 2000-luvun alussa kääntynyt laskuun. Syksyllä 2006 yhtye palasi vanhaan kokoonpanoonsa, joka oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa ollut erittäin suosittu. Uusi kokoonpano teki aluksi kiertueita nimellä The Original Lapinlahden Linnut.^[2] Yhtyeen vanhat TV-sarjat julkaistiin DVD-muodossa, ja ne menestyivät hyvin.^[3] Ryhmä teki myös uuden puolituntisen TV-ohjelman Muuttuuko ihminen.^[4] Lisäksi julkaistiin kokoelmalevy Lintuinfluenssa, joka sisälsi uudet kappaleet ”Keski-ikä on syvältä” ja ”Perunatorin tyttö”.^[5]

Uudistuneen yhtyeen johtohahmoiksi nousivat Timo Eränkö, Tapio Liinoja, Mikko Kivinen ja Markku Toikka. Nelikko alkoi suunnitella uutta studioalbumia ja TV-sarjaa sekä teatterielokuvaa.^[6]

Etiäppäin-albumilla soittavaan kokoonpanoon kuuluivat Erängön, Liinojan, Kivisen ja Toikan lisäksi kosketinsoittaja Pekka Hedkrok, trumpetisti Matti Jaaranen, rumpali Hannu Lemola ja kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinonen. Kokoonpanon edellinen albumi Tähdet kertovat oli ilmestynyt vuonna 1990.^[7] Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluneet Heikki ”Hiski” Salomaa ja Ari ”Arvid” Kettunen eivät soita albumilla.^[7] Salomaa kuoli sairauskohtaukseen kesällä 2003,^[8] ja Kettunen oli Lapinlahden Linnuista erottuaan menettänyt kiinnostuksensa musiikin tekemiseen.^[9]

Yhtye sai levytyssopimuksen EMIltä, joka oli julkaissut yhtyeen ensimmäiset albumit. Uuden albumin äänitykset alkoivat Finnvox-studiolla keväällä 2007. Tuottajana toimi Pedro Hietanen ja äänittäjänä Risto Hemmi, jotka olivat olleet mukana myös yhtyeen ensimmäisellä albumilla.^[10] Hemmi on kuvaillut äänitysten tunnelmaa lempeäksi, mutta Toikan mukaan äänityksistä puuttuivat ”nuoruuden into ja tekemisen meininki”.^[11]

Eränkö oli 1990-luvun lopulta lähtien sanoittanut suurimman osan Lapinlahden Lintujen kappaleista.^[12] Sävellyksistä oli vastannut lähinnä kosketinsoittaja Pekka Hedkrok.^[13] Uudella albumilla sanoitusvastuu jakautui tasaisesti Erängön, Kivisen, Liinojan, Toikan ja Jaarasen kesken. Sävellyksistä puolet oli Hedkrokin tekemiä ja puolet kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinosen.^[10]

Myös yhtyeen alkuvuosien taiteellinen johtaja Ari Kettunen sävelsi yhden kappaleen. Eränkö toi hänelle sanoituksensa ”Mun muriseva koirani Iines”, jonka Kettunen sävelsi vaivattomasti kitaralla. Hän vieraili myös Lapinlahden Lintujen harjoituksissa opettamassa kappaleen Hedkrokille. Kokemuksen myötä Kettunen alkoi pitkästä aikaa aktiivisesti säveltää uutta musiikkia.^[10] Erängöllä oli albumin äänitysten aikoihin tekeillä sanoitus ”Tietysti takaapäin”, mutta sitä ei julkaistu.^[11]

Äänityksiin osallistui kahdesta viulistista, alttoviulistista ja sellististä koostunut Kamariyhtye Via Regale. Maria Hänninen ja Elisa Korjus vierailivat useissa kappaleissa laulajina.^[10] Pedro Hietanen soittaa ”Kakadun laulussa” haitaria.^[14]

Etiäppäin ilmestyi 12. syyskuuta 2007.^[7] Albumin nimen keksi Matti Jaaranen.^[15] Albumilta julkaistiin kolme singleä: ”Etiäppäin” kesäkuun 2007 puolivälissä,^[10] ”Mun muriseva koirani Iines” syyskuussa ja ”Takkatulen ääressä” marraskuussa.^lähde?

Etiäppäin ei suuresti muistuta Lapinlahden Lintujen aiempaa tuotantoa. Oinosen mukaan yhtye ei halunnut jäljitellä vanhaa musiikkiaan vaan keskittyä uusiin ideoihin.^[14]

Lapinlahden Lintujen musiikki oli 1990-luvulla siirtynyt hard- ja bluesrockin suuntaan.^[16] Comebackin jälkeen musiikkityyli ja esiintyminen muuttuivat rauhallisemmiksi.^[17] Etiäppäin on huolellisesti äänitetty ja soitettu, ja Miksei asioista puhuta -elämäkertakirjan kirjoittaja Timo Rossi vertaa albumin ”salonkikelpoista, hienostunutta ja seesteistä” tyyliä iskelmämusiikkiin.^[14]

Sanoitukset ovat sävyltään surumielisiä ja nostalgisia. Monet kappaleet käsittelevät ajan kulumista ja ikääntymistä. Kappaleen ”Vuorikatu 4 B” nimi viittaa Lapinlahden Lintujen yhtiön Kestoviihteen ensimmäisen toimiston osoitteeseen, ja Hedkrokin sävellys on lainattu Seitsemän kuolemansyntiä -sketsisarjan kappaleesta ”Niin ihanaa”. Niin ikään Hedkrokin säveltämä ”Kakadun laulu” perustuu Erängön 1980-luvun lopulla avovaimolleen kirjoittamaan runoon.^[18]

Albumilla on joitakin kokeellisia kappaleita. Jaarasen sanoittama ”Varanasi” käsittelee sanaleikkien kautta länsi- ja itämaista kulttuuria. Sävellyksessä on vaikutteita Intian musiikista, ja säkeistöt laulaa intialainen Peali Mitra. Erängön sanoittama ja Hedkrokin säveltämä ”Oikeutta metron siivoojille” on reggaetyylinen kappale, jossa vaaditaan siivoojille parempia työehtoja.^[14]

Etiäppäin sai kohtalaisia arvosteluja.^[11] Albumi käväisi Suomen virallisen listan sijalla 36.^[1] Kokonaismyynti jäi vähäiseksi, eivätkä albumilta irrotetut singlet saaneet merkittävää radiosoittoa.^[20]

V2-sivustolla julkaistussa aikalaisarvostelussa J. A. Kaunisto kiittää vanhan kokoonpanon paluuta, mutta toteaa albumin musiikin toimivan sen huumoria paremmin. Kokonaisuutta hän pitää epätasaisena: ”Etiäppäin on täynnä ideoita, jotkut niistä toimivat kestohyödykkeinä toisten valuessa kertahörähdyksen asteelle. – – Tämä ei ole apurahamusiikkia, joten taidepiipertäjät pysykööt muiden levyjen parissa.”^[19]

Timo Rossin mukaan albumilta puuttuvat yhtyeen alkuaikojen ”anarkistinen huumori ja rosoisuus”, ja siirtymä huolellisesti tuotetun iskelmämusiikin suuntaan on Lapinlahden Lintujen kohdalla kyseenalainen päätös. Albumilla on kuitenkin Rossia miellyttäviä kappaleita, kuten ”melankolisen kaunis vanhenevan parin rakkauden kuvaus ’Takkatulen ääressä’” sekä erityisesti surumielinen ja henkilökohtainen ”Kakadun laulu”, jonka ihmissuhdetta käsittelevä teksti tuo Rossin mieleen Jep-albumin ”Puumiekan”.^[18] Albumin sävellyksiä Rossi pitää ”todella kunnianhimoisina”.^[21]

Risto Hemmin mielestä albumilla oli useita ”todella hyviä” kappaleita, mutta ”Etiäppäin olisi kaivannut ehdottomasti ’Sedät jaksaa heilua’ -tyylisen nostattavan yhteisrallin.”^[11] Hedkrokin mielestä ”comeback-albumi oli täysin pakonomainen tuotos”,^[22] ja myös Markku Toikka on myöhemmin pitänyt sitä virheenä.^[11]

Lapinlahden Linnut soitti Etiäppäin-albumin julkaisun kunniaksi kaksi konserttia Helsingin Savoy-teatterissa 7. ja 8. syyskuuta 2007. Bluesia ja huumoria -nimisessä tapahtumassa esiintyi myös SF-Blues. Ensimmäinen konsertti onnistui hyvin, ja sen yhteydessä juhlistettiin Pekka Hedkrokin 50-vuotissyntymäpäivää. Toinen konsertti epäonnistui Hedkrokin alkoholinkäytön vuoksi,^[23] ja konsertin jälkeen hänet siirrettiin pois yhtyeen toiminnasta. Hedkrok on kuvaillut olleensa tapahtuneesta helpottunut ja pitäneensä Lapinlahden Lintujen comebackia ”lähinnä nolona ja hävettävänä ilmiönä”.^[22] Uudeksi kosketinsoittajaksi tuli Jussi Liski, jota oli harkittu yhtyeeseen jo 1980-luvulla.^[24] Uusi kokoonpano teki loka–marraskuussa kymmenen konsertin kiertueen.^[22] Etiäppäin-albumin kappaleita esitettiin sen jälkeen konserteissa vain harvoin.^[11]

1. Etiäppäin – 3.06 (säv. Pekka Hedkrok, san. Tapio Liinoja)
2. Runo josta ei tullut mitään – 3.38 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Mikko Kivinen)
3. Mun muriseva koirani Iines – 2.26 (säv. Ari Kettunen, san. Timo Eränkö)
4. Takkatulen ääressä – 3.22 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Tapio Liinoja)
5. Oikeutta metron siivoojille – 2.51 (säv. Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö)
6. Olen onnistunut – 3.49 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Timo Eränkö / Markku Toikka)
7. Kahvihuoneen kunkku – 2.39 (säv. Pekka Hedkrok, san. Mikko Kivinen)
8. Varanasi – 2.59 (säv. Pekka Hedkrok, san. Matti Jaaranen)
9. Sähkönainen – 2.38 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Matti Jaaranen)
10. Keliakiavalssi – 2.55 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Markku Toikka)
11. Vuorikatu 4 B – 3.08 (säv. Pekka Hedkrok, san. Tapio Liinoja)
12. Elän analogisesti – 3.14 (säv. Pekka Hedkrok, san. Markku Toikka)
13. Kakadun laulu – 3.22 (säv. Pekka Hedkrok, san. Timo Eränkö)
14. Lepolandia – 2.12 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Mikko Kivinen)

• Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa. (Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.10.2024).
• Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
• Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7