Eeva Ahtisaari
Eeva Irmeli Ahtisaari (o.s. Hyvärinen; s. 18. kesäkuuta 1936 Varkaus) on presidentti Martti Ahtisaaren leski ja filosofian maisteri.
| Eeva Ahtisaari | |
|---|---|
 Eeva Ahtisaari vuonna 1994. |
|
| Suomen tasavallan presidentin puoliso | |
|
1.3.1994–1.3.2000
|
|
| Edeltäjä | Tellervo Koivisto |
| Seuraaja | Pentti Arajärvi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. kesäkuuta 1936 Varkaus, Suomi |
| Ammatti | historianopettaja, historioitsija |
| Arvonimi | filosofian maisteri, kunniatohtori |
| Puoliso | Martti Ahtisaari ( 1968; 2023) |
| Lapset | Marko Ahtisaari |
Ura
muokkaaEeva Ahtisaari valmistui ylioppilaaksi vuonna 1956.[1] Hän alkoi opiskella historiaa Helsingin yliopistossa samana vuonna ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1962. Hän palasi opintojen pariin vielä myöhemmin ja valmistui filosofian maisteriksi (tuolloin nimellä kandidaatti) vuonna 1989.[2] Vuonna 2004 Joensuun yliopisto vihki Ahtisaaren kasvatustieteiden kunniatohtoriksi.[3]
Ahtisaari työskenteli 1960-luvulla historianopettajana oppikouluissa eri puolella Suomea. Vuosina 1960–1961 hän opetti Kuopion tyttölyseossa, 1964–1966 Rovaniemen yhteislyseossa ja 1967–1968 Tapiolan yhteiskoulussa. Hän toimi myös Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkönä 1961–1962, Helsingin yliopiston harjoittelijana 1962–1964, Lapin kesäyliopiston sihteerinä 1964–1966 ja Espoon kaupungin kotiseutusihteerinä 1968–1975. Vuodet 1971–1974 Ahtisaari oli Suomen Kotiseutuliiton valtuuskunnan jäsen.[1]
Martti Ahtisaaren toimiessa Namibian suurlähettiläänä ja YK-tehtävissä, myös Eeva Ahtisaari vietti pitkiä ajanjaksoja Namibiassa. Hänelle myönnettiin miehensä kanssa Namibian kunniakansalaisuus vuonna 1992.[2]
Vuosina 1990–1993 Eeva Ahtisaari toimi historioitsijana eduskunnan rahoittamassa entisiä kansanedustajia koskeneessa tutkimuksessa.[2]
Yksityiselämä
muokkaaEeva Hyvärinen ja Martti Ahtisaari menivät naimisiin vuonna 1968. Ahtisaarilla on poika Marko Ahtisaari (s. 1969).[2]
Ahtisaarella todettiin maaliskuussa 2020 koronavirustartunta, jonka hän sai mahdollisesti naisten päivän konsertissa.[4]
Tunnustuksia
muokkaa- Suomen Valkoisen Ruusun suurristi 1994
- Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi 1994
- Tanskan Dannebrogin ritarikunnan suurristi[5]
- Pelastakaa Lapset ry:n kunniapuheenjohtaja 1996
- Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kunniajäsen 1997
- Mannerheimin Lastensuojeluliiton hopeinen Arvo Ylppö -mitali 1999[6]
- Suomen Kotiseutuliiton kunniajäsen 1999
- Tapaseuran Vuoden käyttäytyjä 2000[7]
- Suomen Unifem-yhdistyksen kunniajäsen 2001
- Joensuun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori 2004[5]
- Tiedekeskus Heurekan kunniajäsen 2006[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kuka kukin on 2011, s. 34. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ a b c d Eeva Ahtisaaren CV Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 9.4.2019.
- ↑ Joensuun yliopistossa vihitään 12 kunniatohtoria Joensuun yliopisto. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Eeva Ahtisaarella todettu koronavirustartunta Yle Uutiset. Viitattu 22.3.2020.
- ↑ a b c 80 vuotta täyttävän Eeva Ahtisaaren toive: Hidasta arkea Martin kanssa www.iltalehti.fi. Viitattu 10.3.2023.
- ↑ Eeva Ahtisaarelle mitali lapsityöstä MTV.fi. 19.11.1999. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Vuoden käyttäytyjä Tapaseura. Arkistoitu 24.6.2013. Viitattu 22.5.2014.
Kirjallisuutta
muokkaa- Ahtisaari, Eeva: Juuret ja siivet. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27296-5
- Korppi-Tommola, Aura: ”Ahtisaari, Eeva (1936–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 163. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- 375 humanistia : Eeva Ahtisaari 375 humanistia . 11.10.2015 . Viitattu 7.6.2020.
- Salvén, Kimmo: Rouva Eeva Ahtisaari: Ihmisestä on kysymys Kantti.net. 4.12.2007. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 7.6.2020.