Eduskunnan puhemies

Puhemies kutsuu koolle täysistunnot, esittelee niissä asiat ja johtaa keskusteluja sekä valvoo, että asioita täysistunnossa käsiteltäessä noudatetaan perustuslakia. Puhemies ilmoittaa täysistunnossa hallituksen esityksen sekä valtioneuvoston kirjelmän, tiedonannon ja selonteon samoin kuin kertomusten antamisesta eduskunnalle sekä asetuksen tai muun alemmanasteisen säädöksen tai päätöksen ja kansalaisaloitteen toimittamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Puhemies ilmoittaa myös hallituksen esityksen ja eduskunta-aloitteen peruuttamisesta.^lähde?

Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta puhemiehen on myönnettävä puheenvuorot ilmoittautumisjärjestyksessä. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske suullista kyselytuntia, ajankohtaiskeskustelua, pääministerin ilmoituksen tai valiokunnan saaman selvityksen johdosta käytävää keskustelua, joissa puhemiehellä on valta antaa puheenvuorot haluamassaan järjestyksessä sekä todeta keskustelu päättyneeksi.^lähde?

Puhemies valvoo, että kukin puhuja pysyy käsiteltävässä asiassa. Jos puhuja poikkeaa asiasta, puhemiehen tulee muistuttaa häntä asiassa pysymisen vaatimuksesta. Jollei puhuja noudata muistutusta, puhemies voi kieltää häntä jatkamasta puhettaan.^lähde?

Mikäli puhemies katsoo, että jonkin asian käsittely tai äänestäminen tehdystä ehdotuksesta olisi vastoin perustuslakia, muuta lakia tai eduskunnan jo tekemää päätöstä, hänellä on oikeus kieltäytyä asian tuomisesta täysistuntoon hänen tällöin ilmoittaessa kieltäytymisen syyt. Jos eduskunta ei tyydy puhemiehen menettelyyn, asia lähetetään perustuslakivaliokuntaan, jonka tulee viipymättä ratkaista, onko puhemies menetellyt oikein. Tältä osin puhemies siis varmistaa, että eduskunnan täysistunnossa noudatetaan perustuslakivaliokunnan kantaa lain säätämisjärjestyksestä, jota ei voida ratkaista äänestyksellä täysistunnossa. Käytäntöjen vakiintuneisuutta tässä kohden osoittaa se, että puhemies ei tiettävästi ole vuoden 1939 jälkeen sallinut täysistunnossa äänestystä lain johtolauseen sen osan sanamuodosta, joka osoittaa, missä järjestyksessä laki on eduskunnassa käsiteltävä.^[4] Esimerkiksi vuonna 2019 puhemies Paula Risikko lähetti tiedustelulait uudelleen hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan käsittelyyn, kun ilmeni ettei hallintovaliokunta ottanut mietinnössään huomioon kaikkia perustuslakivaliokunnan esiin nostamia huolia.^[5][6][7]

Puhemies ja varapuhemiehet saavat olla läsnä valiokuntien kokouksissa. Tiedusteluvalvontavaliokunnan kokouksissa puhemies ja varapuhemiehet saavat kuitenkin olla läsnä vain, jos valiokunta niin erikseen päättää.^lähde?

Puhemiehen tehtävät määritellään Suomen perustuslaissa sekä eduskunnan työjärjestyksessä.^[8][9]

Nimitys puhemies on Suomen perustuslain 34. pykälässä. Puhemiehestä käytetään joskus myös nimitystä ”puheenjohtaja”^{[10][11][12][13]}, ja tämän nimityksen ilmoitti 2018 ottavansa käyttöön myös sanomalehti Aamulehti.^[14] Eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjojen mukaan istuntosalissa kyseistä nimitystä on tiettävästi käyttänyt ensimmäistä kertaa vuonna 1990 kansanedustaja Tellervo Renko.^[15][16] Vuonna 2019 eduskunnan toinen varapuhemies Juho Eerola, huomautti kansanedustaja Iiris Suomelaa ”puheenjohtaja”-nimityksen käyttämisestä.^[17]

Joidenkin kielentutkijoiden mukaan mieheen viittaava nimitys ”puhemies” on seksistinen.^[18] ”Puhemies”-nimitystä on puolustettu sen perinteisyydellä ja arvokkuudella.^[19]

Suomen kielen lautakunta suosittelee sukupuolineutraalien ammattinimikkeiden käyttämistä ja laissa käytettyjen nimikkeiden vaihtamista sukupuolineutraaleiksi muiden uudistusten yhteydessä.^[20]

Eduskunnan puhemies ja kaksi varapuhemiestä valitaan vuosittain valtiopäivien ensimmäisessä istunnossa ikäpuhemiehen johtaessa puhetta.^[1][9] Puhemiehistön koostumuksesta ei määrää mikään laki, vaan eduskunta voi valita puhemiehistön haluamallaan tavalla. Vuodesta 1991 alkaneen vakiintuneen käytännön mukaan puhemies on valittu toiseksi suurimmasta hallituspuolueesta, ensimmäinen varapuhemies suurimmasta hallituspuolueesta, ja toinen varapuhemies suurusjärjestyksessä suurimmasta puolueesta, joka ei ole vielä saanut itselleen paikkaa puhemiehistössä.^[21][22] Historiansa aikana eduskunta on suorittanut valintoja myös toisin: esimerkiksi eduskuntakaudella 1983–1987 puhemiehenä toimi toiseksi suurimman puolueen kokoomuksen Erkki Pystynen, vaikka puolue olikin hallituksen ulkopuolella oppositiossa.^[23]

Tämän käytännön kautta oppositiolla on ollut lähes poikkeuksetta edustaja puhemiehistössä, mutta ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi vuosina 2015–2017 puhemiehistön muodostivat kolmen suurimman eduskuntaryhmän eli hallituspuolueiden edustajat. Tällöin neljänneksi suurimmalla eduskuntaryhmällä eli suurimmalla oppositiopuolueella SDP:llä ei ollut omaa edustajaa puhemiehistössä.^[24]

Käytännön myötä SDP, maalaisliitto/keskusta ja kokoomus ovat myös dominoineet puhemiesten paikkoja. Vuonna 2015 puhemieheksi valittu perussuomalaisten Maria Lohela oli ensimmäinen puhemies sitten vuoden 1919, joka ei edustanut jotain näistä kolmesta puolueesta. Perussuomalaisten hajottua vuonna 2017 Lohela joutui jättämään puhemiehen paikan, ja helmikuussa 2018 suoritetussa puhemiehistön vaalissa uudeksi puhemieheksi valittiin kokoomuksen Paula Risikko.^[25]

Myöskään toiseksi tai kolmanneksi suurin puolue ei välttämättä saa edustusta puhemiehistössä. Esimerkiksi vuonna 2019 eduskunnan kolmanneksi suurin puolue kokoomus jäi puhemiehistön ulkopuolelle, sillä puhemiehen paikan toiseksi suurimpana hallituspuolueena saanut keskusta oli vasta neljänneksi suurin eduskuntaryhmä. Ensimmäisen varapuhemiehen paikan sai suurin puolue SDP ja toisen varapuhemiehen paikan toiseksi suurin puolue perussuomalaiset.^[26] Vuosien 1972 ja 1975 vaalien jälkeen toiseksi suurin eduskuntaryhmä SKDL jäi puhemiehistön ulkopuolelle eduskunnan porvarillisen enemmistön vuoksi, minkä vuoksi toisen varapuhemiehen paikan sai toiseksi suurin porvaripuolue kokoomus, joka oli tuolloin neljänneksi suurin eduskuntaryhmä.

Mikäli vallassa on ollut enemmistöhallituksen sijasta vähemmistöhallitus, puhemiehen paikka on mennyt vastaavasti hallituspuolueiden sijasta jollekin oppositiopuolueelle. Esimerkiksi Paasion II hallituksen aikana puhemiehenä oli suurimman oppositiopuolueen keskustan V.J. Sukselainen ja Miettusen III hallituksen aikana suurimman oppositiopuolueen SDP:n Veikko Helle.

Ennen toimeensa ryhtymistä puhemies antaa eduskunnalle seuraavan juhlallisen vakuutuksen: ”Minä N. N. vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan.”^[27]

Eduskunnan puhemiehelle maksetaan toimen asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio. Sen suuruus on vaalikauden 2019–2022 alusta alkaen 13 390 euroa kuukaudessa. Varapuhemiesten palkkio on 10 441 euroa kuukaudessa.^[28] Puhemiehen palkkio on veronalaista ansiotuloa.

Palkkion lisäksi puhemiehelle, kuten muillekin kansanedustajille, maksetaan kerran kuukaudessa kulukorvaus, joka on tarkoitettu kansanedustajan tehtävistä aiheutuneiden kustannusten maksamiseen. Kulukorvaus on verotonta.^[28]

Puhemiehellä, kuten muillakin kansanedustajilla, on oikeus käyttää maksutta edustajan tehtäviin liittyvillä matkoilla junaa, kotimaan reittilentoja ja kaukoliikenteen linja-autoja. Lisäksi hänellä on pääkaupunkiseudulla taksinkäyttöoikeus. Eduskunnan puhemiehellä on lisäksi käytössään virka-auto.

Pääartikkeli: Luettelo eduskunnan puhemiehistä

• Kansanedustajat 1907– -matrikkeli. Puhemiehet 1907–. Eduskunta.
• Kansanedustajat 1907– -matrikkeli. I varapuhemiehet 1907–. Eduskunta.
• Kansanedustajat 1907– -matrikkeli. II varapuhemiehet 1907–. Eduskunta.

• Puhemiehet, eduskunnan 100-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2007 julkaistu teos puhemiesten muotokuvista. 2. täyd. p. Helsinki: Eduskunta2012 ISBN 978-951-53-3465-7

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eduskunnan puhemies Wikimedia Commonsissa