Dubnium
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Dubnium | ||||
| Tunnus | Db | ||||
| Järjestysluku | 105 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 5. siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi | 1970 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (268) | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d37s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 11, 2 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | |||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| CAS-numero | 53850-35-4 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Dubnium (ennen hahnium tai unnilpentium) on keinotekoinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Db ja järjestysluku 105. Dubnium on äärimmäisen radioaktiivinen alkuaine, jonka pysyvimmän isotoopin 268Db puoliintumisaika on noin 29 tuntia.[1]
Ainetta syntetisoitiin ensimmäiseksi vuonna 1968 venäläisessä Dubnan kaupungissa olevassa ydintutkimuskeskuksessa pommittamalla amerikiumia neonilla. Samana vuonna myös Albert Ghiorson tutkimusryhmä Kalifornian yliopistossa valmisti dubniumia pommittamalla kalifornium-249 kohdetta typpi-15 isotoopin ioneilla:
- 249Cf + 15N → 260Db + 4 n
IUPAC katsoo kuitenkin vuoden 1970 varsinaiseksi löytövuodeksi, ja nämä molemmat tutkimusryhmät uuden alkuaineen löytäjiksi. Aineen nimeämisestä oli kiistaa, ja IUPAC valitsi pysyvän nimen dubnium vasta 1997. Ennen tätä dubniumia kutsuttiin myös hahniumiksi (Ha) saksalaisen fyysikon Otto Hahnin mukaan.[2]
Isotoopit
muokkaaDubniumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 13 radioaktiivista isotooppia, joiden massaluvut ovat välillä 255–270. Näistä vakain on 268Db, jonka puoliintumisaika on 29±4 tuntia. Seuraavaksi stabiileimmat ovat 270Db, jonka puoliintumisajaksi on mitattu 2,0±1,3 tuntia, 267Db (puoliintumisaika 1,67±1 h) ja 266Db (puoliintumisaika 80±70 min). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle minuutin, useimmiten vain joitain sekunnin murto-osia. Dubniumilla arvellaan olevan ainakin yhdestä kolmeen metastabiilia ydinisomeeriä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 6.4.2018. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. (Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- PubChem: Dubnium (englanniksi)
- Mindat: The Mineralogy of Dubnium (englanniksi)
- Luettelo dubniumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- The Royal Society of Chemistry (RSC): Dubnium (englanniksi)
- PeriodicTable: Dubnium (Db) (englanniksi)