Djougou

Djougoun arrondissementit ja asukasmäärät (2013) ovat^[1]:

• Barei, 12 849
• Bariénou, 36 738
• Belle, 6 203
• Bougou, 9 505
• Djougou I, 36 295
• Djougou II, 30 892
• Djougou III, 27 585
• Kolokondé, 28 591
• Onklou, 24 153
• Patargo, 27 955
• Pélébina, 11 683
• Sérou, 15 362

Djougoun kaupunkia pidetään Atakora-Dongan seudun kaupallisena pääkaupunkina, siinä missä Natitingou on hallinto- ja pääasiallinen matkailukaupunki. Djougoun pääasiallinen kieli on dendi ja sitä puhuva etninen ryhmä dendit; muita väestöryhmiä ovat esimerkiksi fulanit, pullit, jorubat, baribat ja etelästä saapuneet fonit. Djougoun väestö on Beninille tyypilliseen tapaan nuori ja kasvava. Suuret perheet ja moniavioisuus ovat yleisiä, minkä myötä kouluikäisiä lapsia, nuoria ja kantavia äitejä on runsaasti. Kaupungissa on useita kaupunginosia, mutta niiden rajat ovat melko häilyviä: asuinaluetta ei määritetä niinkään nimen perusteella, vaan läheisen päätien, maamerkin tai moskeijan mukaan.

Djougoun väestö on enimmäkseen muslimeja, ja jokaisella asuinalueella on vähintään yksi moskeija. Alueen muslimit vaihtelevat hyvin vanhoillisista melko vapaamielisiin. Naisilla on melko yleistä pukeutua kokomustiin ja peittää kasvot. Useimmiten musliminaiset käyttävät kuitenkin huivia, ja jotkut eivät verhoudu ollenkaan. Vaatetus päätetään suvun perinteen mukaisesti avioliittoon asti, jonka jälkeen nainen seuraa miehensä suvun perinteitä. Vanhoilliset muslimimiehet pidättäytyvät alkoholista, mutta useimmat eivät vastusta juomista. Lähes kaikki muslimit pidättäytyvät sianlihasta, ja he noudattavat rukouskutsuja.

Muslimien lisäksi Djougoussa on suuri katolinen väestö, johon kuuluu kookas katedraali, luostari, seminaari ja lukioon ulottuva katolinen koulujärjestelmä. Uskonto on Djougoun asukkaille tärkeä asia, ja on tavanomaista, että uudelta ihmiseltä kysytään tämän uskonnollisesta suuntauksesta. Alueella juhlitaan sekä muslimien että kristittyjen vapaapäiviä.

Djougou on merkittävä liikenteen ja viestinnän keskus. Se toimii kaupan ja liikenteen risteyksessä ja sinne pääsee helposti koko vuoden ajan. Kaupungin keskustan muodostavat neljä pääteitä, jotka kulkevat Cotonouhun, Parakouhun, Natitingouhun ja Ouakéen Togon rajalle. Melko varakkaassa kaupungissa on henkilöitä, jotka omistavat henkilöautoja, ja monilla yhteisön perheillä on vähintään yksi moottoripyörä, jota he käyttävät ensisijaisena kuljetusvälineenä. Zemidjaneja on helppo löytää kaikkialla kaupungissa.

Matkapuhelinviestintä on Djougoussa kattavaa, ja kaikilla suurimmilla operaattoreilla on palvelua alueella. Internet on saatavissa myös nettikahviloissa ja joissakin toimistorakennuksissa, vaikka yhteys ei ole aina luotettava.

Yhteisön jäsenten mielestä suurin turvallisuusongelma ovat näpistelyt. Djougou on tunnettu "varkaiden kaupunki", ja yhteisössä ihmiset käyttävät varotoimia pitämällä arvoesineet lukon takana. Poliisi ratkaisee harvoin varkaustapauksia, mutta ne ratkaistaan paikallisin voimin tai joskus fyysisellä, julkisella rangaistuksella. Djougoussa on kaksi suurta santarmitoimistoa, mutta yleensä yhteisön jäsenet eivät luota niihin turvallisuuskysymyksissä. Lapset ovat turvallisuuteen liittyvien syiden uhreja ja heidän lyömisensä on yleistä. Viiden vuoden ikäinen lapsi oli hukkunut kaivoon, joka ei ollut kunnolla peitetty, ja vanhempi lapsi tapettiin leikkiessään padon lähellä vuonna 2009.

Djougoulaiset saavat vettä useista lähteistä. Monissa kodeissa ja työpaikoissa on juokseva vesijohtovesi. Muilla yhteisöillä yhteiskaivo, josta ihmiset nostavat vettä. Djougoun eteläpuolella on järvi, mutta yhteisön jäsenet eivät nouda vettä siitä, ja pääsy sinne on rajoitettu, kun lapsi hukkui padon lähellä vuonna 2009. Vaikka ihmiset täällä eivät keitä juomavettä, he ovat sitä mieltä, että vesijohtovesi on terveempää kuin kaivovesi. Vesihuolto on jatkuvaa ja harvat kokevat katkoksia veden jakelussa.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Djougou Wikimedia Commonsissa