Diacodexis

sukupuuttoon kuollut nisäkässuku

Diacodexis oli sorkkaeläinten kantamuoto. Se eli eoseenikaudella kaikkialla Lauraasian mantereella. Se oli noin puoli metriä pitkä. Sillä oli viisi varvasta, joista kaksi oli muita pidempiä. Todennäköisesti näistä kahdesta varpaasta kehittyi sorkka muiden varpaiden surkastuessa pois. Diacodexis ilmeisesti eli enimmäkseen pensaikon suojissa. Sukuun kuuluneita lajeja olivat D. gracilis, D. minutus, D. ilcis, D. kelleyi, D. pakistanensis ja D. primus.[1]

Diacodexis
Kaksi Diacodexis pakistanensista ja valaiden esimuoto Pakicetus inachus
Kaksi Diacodexis pakistanensista ja valaiden esimuoto Pakicetus inachus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Dichobunidae
Suku: Diacodexis
Cope, 1882
Lajit
  • D.‭ ‬antunesi
  • D.‭ ‬gazini
  • D. gracilis
  • D. ilicis
  • D.‭ ‬indicus
  • D. kelleyi
  • D. metsiacus
  • D. minutus
  • D. pakistanensis
  • ‬D.‭ ‬parvus
  • D. primus
  • D. secans
  • D. woltonensis

Lähteet

muokkaa
  1. Diacodexis 2011. Prehistoric-wildlife.com. Arkistoitu 29.6.2014. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa