Cthulhun kutsu (roolipeli)

Cthulhun kutsun ensimmäisen laitoksen kirjoitti Sandy Petersen. Hänet muistetaan nykyään työstään Doom ja Quake -tietokoneräiskintöjen kehitystyössä, jotka nekin sisälsivät – paljolti Petersenin vaikutuksesta – Lovecraftilaisia elementtejä. Alun perin hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa Chaosiumin fantasiapeliin RuneQuestiin laajennos, joka sijoittuisi Lovecraftin Unimaailma-nimiseen fantasiamaailmaan. Greg Staffordilta hän kuitenkin kuuli, että yhtiössä työskenneltiin jo kokonaisen Lovecraft-pelin parissa. Suurena Lovecraftin ihailijana Petersen tarjoutui auttamaan pelin suunnittelussa ja päätyi lopulta tekemään sen kokonaan.^[2] Peliään varten Petersen yksinkertaisti RuneQuestin sääntömekaniikkaa huomattavasti. Call of Cthulhun ensimmäinen versio julkaistiin 1981.

Petersenin jätettyä Chaosiumin peliä on kehittänyt Lynn Willis. Petersen itse katsoo Willisin työn eroavan omastaan sikäli, että Willis on kauhun suhteen toiveikkaampi ja antaa pelaajille paremmat mahdollisuudet vihollisiaan vastaan.^[2] Pelin uusin versio on seitsemäs, vaikka säännöt eivät olekaan juuri muuttuneet vuosien myötä.

Pelistä on julkaistu Dungeons & Dragonsin mekaniikkaan pohjautuva versio d20 Call of Cthulhu, sekä GUMSHOE-pohjainen Trail of Cthulhu, joka tarjoaa kaksi pelimuotoa: Indiana Jonesin ja Robert E. Howardin jalanjäljillä kulkevan vauhdikkaamman pulpin sekä hienovaraisemman, kauhupainotteisen puristin.^[3] Cthulhun kutsusta on olemassa myös suomenkielinen versio, jonka painos on ollut lopussa jo vuosia.

• Call of Cthulhu, 1st Edition (1981)
• Call of Cthulhu Designer's Edition (1982)
• Call of Cthulhu, 2nd Edition (1983)
• Call of Cthulhu, 3rd Edition (1986)
• Call of Cthulhu, 4th Edition (1989)
• Call of Cthulhu, 5th Edition (1992)
• Call of Cthulhu 5.5 (1998)
• Call of Cthulhu 5.6 (2000)
• Call of Cthulhu 20th anniversary edition (2001)
• Call of Cthulhu Miskatonic University edition (2001)
• Call of Cthulhu, 6th Edition (2004)
• Call of Cthulhu 25th anniversary edition (2006)
• Call of Cthulhu, 7th Edition (2014)

Alkuperäisessä Cthulhun kutsussa on kolme pääasiallista peliympäristöä: yleisin on klassinen pelimuoto, joka sijoittuu 1920-luvulle ja usein Uuteen Englantiin – aikakauteen ja ympäristöön jota Lovecraftin novellit yleensä kuvasivat. Kaksi muuta ovat Sherlock Holmes -henkinen 1890-luvun Britannia sekä nykyaika. Peliä voi kuitenkin pelata missä tahansa aikakaudessa, ja sille on julkaistu skenaarioita ja lähdekirjoja jotka sijoittuvat mm. antiikin Roomaan,^[4] Stalinin ajan Neuvostoliittoon^[5] ja tulevaisuuteen.^[6] Pelin yliluonnolliset- ja scifi-elementit mahdollistavat myös matkat fantasiamaailmoihin, vieraisiin universumin kolkkiin ja jopa toisiin ulottuvuuksiin.

Pelaajat omaksuvat yleensä tavallisen ihmisen roolin. Tyypillinen peli alkaa normaaleista olosuhteista, eikä hahmoilla ole aavistustakaan yliluonnollisen olemassaolosta. Sattuman oikusta sankarit päätyvät tutkimaan mysteeriä, joka johdattaa heidät arkisen kokemuspiirin ulkopuolelle, yleensä kulttien tai yliluonnollisten olentojen tielle. Hahmoja kutsutaan tutkijoiksi (investigators), koska heidän päätehtävänsä on etsiä ja tulkita johtolankoja. Tämä tapahtuu esimerkiksi rikospaikkoja tutkimalla, ihmisiä haastattelemalla ja kirjastoissa aikaa viettämällä. Toisin kuin toimintapainotteisemmissa peleissä, tutkijoilla ei ole juurikaan toivoa avoimessa taistelussa voimakkaita hirviöitä vastaan. He myös menettävät mielenterveyttä traumaattisten tapahtumien (väkivalta, yliluonnollinen) myötä, mikä heikentää pelaajien toimintakykyä. Cthulhun kutsulle on tyypillistä, että monet hahmoista joko kuolevat tai tulevat hulluiksi kesken seikkailun.

Pitkälle edenneet hahmot voivat oppia taikuutta tai saada selville salaisuuksia, jotka paljastavat maailmankaikkeuden todellisen luonteen. Mitä enemmän kiellettyä tietoa hahmo on oppinut, sen hatarampi hänen mielenterveytensä on. Pelin taikuus on voimakasta, mutta monesti myös äärimmäisen vaarallista käyttää.

Peli käyttää Basic Role-Playing -roolipelijärjestelmää. Hahmoilla on muutama ominaisuus, jotka kertovat millainen hän on (esimerkiksi fyysinen koko ja voima sekä älykkyys), sekä erilaisia taitoja kuvaavat taitoprosentit, jotka kertovat suoraan hahmon mahdollisuuden onnistua kyseistä taitoa vaativassa toiminnassa. Taitoheittoja käytetään vain, jos tilanne on vaativa tai vaarallinen: normaalioloissa hahmot onnistuvat automaattisesti arkisissa toimissaan. Pelissä ei ole hahmoluokkia tai tasoja, vaan hahmot oppivat eri taidoissa paremmiksi käyttämällä niitä. Taikuutta on mukana pelissä, mutta se on epäluotettavaa, käyttäjälleen vaarallista ja mielenterveydelle haitallista.^[1]

Pelin omaperäisin sääntö on mielenterveyspisteet (Sanity Points), jotka kuvaavat hahmon henkistä tilaa. Traumaattisten tapahtumien myötä ne vähenevät, ja hahmon toimintakyky heikkenee. Kun hahmo kohtaa jotain mielenterveydelle vaarallista, hän testaa, kestääkö hänen mielenterveytensä tapahtuman. Tämä on sitä todennäköisempää, mitä enemmän mielenterveyspisteitä on jäljellä. Testissä epäonnistuessa mielenterveyttä menettää huomattavasti enemmän kuin siinä onnistuessa. Näin mielenterveyden heikkeneminen johtaa nopeasti sen horjumiseen entistä enemmän. Pelissä on myös tarkemmat säännöt erilaisille psyykkisille oireille ja sairauksille, ym. haitoille joita mielenterveyden nopea putoaminen aiheuttaa. Kun mielenterveyspisteet putoavat nollaan, pelaaja ei yleisesti ottaen enää voi hallita hahmoaan.

Cthulhun kutsu on eräs roolipelien suurimmista klassikoista ja lajissaan hyvin arvostettu. Roolipelisivusto RPGGeekin ylläpitämässä luettelossa nykyinen versio on sivuston käyttäjien antamien äänien perusteella listattu kaikkien aikojen parhaaksi roolipeliksi; sen äänikeskiarvo on vajaat 8,2 pistettä kymmenestä. Se on ainoa peli, jonka sivuston vakiokäyttäjiltä saamien äänien keskiarvo nousee yli kahdeksan (8,002). Myös Trail of Cthulhu on saanut sivustolla suosiota (reilut kahdeksan pistettä, kolmas sija), kun taas D20-versio on siellä arvioitu keskinkertaisesti (vajaat 6 pistettä, 437. sija).^[7]

Roolipelit.netin arvostelija Teppo Holmqvist kutsuu peliä yhdeksi "parhaista kauhuroolipeleistä niin systeemiltään kuin tunnelmaltaankin. Sen hyviin puoliin voidaan laskea se että se o­n tyylillisesti geneerinen sääntöjensä sekä olentojensa suhteen, ja tästä johtuen Cthulhu mythoksen voi dumpata helposti roskikseen jollei se miellytä." Hän kehuu myös lukuisia peliin julkaistuja valmisseikkailuja ja lähdeteoksia eräiksi "parhaimmista mitä on koskaan tehty". Sääntöjen yksinkertaisuudesta hänellä on kahtalainen mielipide: ne ovat kevyet, toimivat ja helpot oppia, mutta tämän vuoksi myös hieman epärealistiset. Varsinkin mielenterveyssääntöjen satunnaisuus saattaa johtaa absurdeihin tilanteisiin, kun "7-vuotias tyttölapsi ei säikähdä edessään olevaa veristä raatoa, mutta vieressä oleva Vietnamin sodan veteraani säikähtää niin pahasti että sekoaa."^[1]

• Petersen, Sandy & Willis, Lynn: Call of Cthulhu, Sixth edition. Chaosium, 2005. ISBN 978-1568821818 (englanniksi)

• Quick Start Cthulhu, aloittelijoille ja pelistä kiinnostuneille suunnattu ilmainen lyhennetty versio (värillinen versio) (englanniksi)
• Yog-Sothoth^{[vanhentunut linkki]}, Cthulhun kutsulle ja sen hengenheimolaisille omistettu sivusto ja foorumi (englanniksi)