Christina Aguilera

Christina Aguilera syntyi Staten Islandissa New Yorkissa Yhdysvalloissa. Christinan isä Fausto Aguilera on syntyjään ecuadorilainen, ja hänen äitinsä Shelly Fidler (nyk. Kearns) on juuriltaan irlantilainen.^[3]

Aguileran isä työskenteli Yhdysvaltain maavoimissa, minkä takia perhe muutti usein, ja he asuivat muun muassa Japanissa.^[4] Aguilera on kertonut nähneensä lapsena perheväkivaltaa.^[3] Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan noin kuusivuotias, ja Christina ja hänen nuorempi siskonsa Rachel muuttivat äitinsä kanssa Pittsburghiin.^[5]

Aguilera esiintyi ahkerasti Pittsburghissa jo lapsena muun muassa kykykilpailuissa ja urheilutapahtumissa. Saamansa huomion takia häntä kiusattiin koulussa. Myöhemmin Aguilera jäi pois koulusta ja kävi koulunsa loppuun kotiopetuksessa.^[3] Kahdeksanvuotiaana hän esiintyi Star Search -ohjelmassa ja tuli toiseksi.^[5] Seuraavana vuonna hän pyrki The Mickey Mouse Club -ohjelmaan, mutta oli siihen vielä liian nuori. Hänet kutsuttiin myöhemmin uudelleen koe-esiintymiseen, ja hän pääsi ohjelmaan 12-vuotiaana. Ohjelmassa esiintyivät myös muun muassa Britney Spears, Justin Timberlake ja Keri Russell.^[6]

Aguilera valittiin vuonna 1998 levyttämään kappale ”Reflection” Disneyn Mulan-animaatioelokuvan soundtrackille.^[7] Kappale oli Golden Globe -ehdokkaana.^[8]

Aguileran ääniala käsittää yli neljä oktaavia.^[9] Hänen esikuviaan ovat muun muassa Etta James^[10], Whitney Houston, Billie Holiday ja Janet Jackson.^[11]

Heti ”Reflectionin” jälkeen Aguilera sai sopimuksen RCA Records -levy-yhtiön kanssa.^[7] RCA:n on kerrottu käyttäneen miljoona dollaria Aguileran debyyttilevyn tekemiseen: tuottamiseen, kappaleiden kirjoittamiseen ja laulutunteihin. Albumin vastavaa tuottaja on Ron Fair, silloinen RCA Recordsin senior vice president, jolle Aguilera koe-esiintyi levy-yhtiössä.^[12] 22. kesäkuuta 1999 julkaistiin single ”Genie in a Bottle”, josta tuli Aguileran läpimurtohitti. Yhdysvalloissa kappale nousi Billboard Hot 100 -listan kärkeen.^[13] Sitä myytiin 1,4 miljoonaa kappaletta, ja se oli maassa toiseksi eniten myyty single vuonna 1999.^[14] Single menestyi myös maailmanlaajuisesti, ja se oli listaykkösenä 21 maassa.^[15] Myös albumin singlet ”What a Girl Wants” ja ”Come On Over Baby (All I Want Is You)” olivat Yhdysvalloissa listaykkösiä, ja single ”I Turn to You” oli parhaimmillaan kolmantena.^[13]

Albumi Christina Aguilera julkaistiin 24. elokuuta. Sitä myytiin Yhdysvalloissa ensimmäisellä viikolla 252 000 kappaletta, ja se nousi heti Billboardin albumilistan kärkeen.^[16] Joulukuussa 2000 RIAA antoi albumille kahdeksankertaisen platinalevyn kahdeksan miljoonan levyn myynnistä.^[17] Maailmanlaajuisesti albumia on myyty 17 miljoonaa kappaletta.^[18] Helmikuussa 2000 Aguilera voitti parhaan uuden artistin (Best New Artist) Grammy-palkinnon.^[19]

Toukokuussa 2000 Aguilera aloitti ensimmäisen konserttikiertueensa Yhdysvalloista.^[20] Hänen toinen studioalbuminsa Mi Reflejo julkaistiin 12. syyskuuta 2000. Albumi sisälsi espanjankielisiä versioita debyyttialbumin kappaleista sekä uusia kappaleita.^[21] Albumi nousi Yhdysvaltojen Latin Music Chart -listan ykkössijalle ja pysyi listan kärjessä yhdeksäntoista viikkoa.^[22] Billboard 200 -albumilistalla Mi Reflejo ylsi sijalle 27.^[23] RIAA antoi albumille kuusinkertaista platinaa latinoalbumien kategoriassa.^[17] Levyä on myyty Yhdysvalloissa yli 480 000 kappaletta.^[24] Vuonna 2001 Aguilera voitti Latin Grammy -palkinnon kategoriassa Best Female Pop Vocal Album (Paras naisartistin pop-albumi).^[25]

24. lokakuuta 2000 julkaistiin Aguileran kolmas studioalbumi ja ensimmäinen joulualbumi My Kind of Christmas.^[26] Albumi oli parhaimmillaan Billboard 200 -listan sijalla 28., ja se myi Yhdysvalloissa platinaa.^[23][17]

Aguilera haastoi entisen managerinsa Steven Kurtzin oikeuteen lokakuussa 2000 ja vaihtoi managerikseen Irving Azoffin.^[27]

Helmikuussa 2001 Aguilera duetoi Ricky Martinin kanssa kappaleella ”Nobody Wants to Be Lonely”.^[28] Single ylsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 13.^[29] Myöhemmin samana vuonna Aguilera, Pink, Mýa ja Lil’ Kim levyttivät yhteistyössä cover-version Patti LaBellen vuoden 1974 singlestä ”Lady Marmalade” Moulin Rouge! -elokuvan soundtrackille. ”Lady Marmalade” nousi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla ykköseksi viiden viikon ajaksi.^[30] Se nousi singlelistojen kärkeen myös 11 muussa maassa. Yhteistyö poiki kaikille neljälle Grammy-palkinnon kategoriassa Best Pop Collaboration with Vocals. Samana vuonna Aguilera voitti myös parhaimman latinalaisartistin World Music Award -palkinnon.

Elokuussa 2001 julkaistiin demoalbumi Just Be Free, jonka Aguilera oli levyttänyt 14–15-vuotiaana. Hän yritti oikeusteitse estää levyn julkaisemisen, mutta lopulta sopi asian albumin oikeudet omistaneen levy-yhtiön kanssa.^[31]

Seuraavaa albumia varten Aguilera halusi eroon teinipop-imagostaan. Hän sanoi vanhan tyylinsä olleen levy-yhtiön sanelema, eikä hän voinut olla oma itsensä. Aguilera värjäsi hiuksensa mustiksi ja käytti lempinimeä ”Xtina”. Albumin ensimmäinen single ”Dirrty” julkaistiin syyskuussa 2002. Sen musiikkivideo aiheutti kohua seksuaalisen sisältönsä vuoksi. Singlen paras sijoitus Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -listalla oli sijalla 48.^[32][33] Euroopassa se ylsi viiden parhaan joukkoon useassa maassa.^[34] Albumin toinen single ”Beautiful” ylsi Yhdysvalloissa listakakkoseksi ja listakärkeen muun muassa Australiassa ja Britanniassa.^[23][35][36] Aguilera voitti kappaleella Grammy-palkinnon kategoriassa Best Female Pop Vocal Performance.^[37] Muita albumin singlejä olivat ”Fighter”, ”Can't Hold Us Down” ja ”The Voice Within”.

Albumi Stripped julkaistiin 29. lokakuuta 2002. Se myi ensimmäisellä viikollaan yli 300 000 kappaletta ja nousi Yhdysvaltojen albumilistan kakkossijalle. Suurin osa levyn lauluista oli Aguileran itsensä kirjoittamia.

15. elokuuta 2006 Christina Aguilera julkaisi seuraavan albuminsa Back to Basics. Albumi nousi ykkössijalle 13 maassa. Albumi on tuplalevy. Aguilera on ollut mukana kirjoittamassa jokaista albumiraitaa. Albumilta julkaistiin singlet ”Ain't No Other Man” (2006), ”Hurt” (2006) sekä ”Candyman” (2007).

Kesällä 2006 Aguilera julkaisi seuraavan albuminsa ensimmäisen singlen nimeltä ”Ain’t No Other Man”. Hän käytti kappaleeseen 1920-luvun jazz-vaikutteita, mutta lisäsi siihen nykyaikaisen R&B-sävyn. Kappale nousi singlelistan kymmenen myydyimmän joukkoon sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.

Aguilera julkaisi 11. marraskuuta 2008 kokoelma-albumin Keeps Gettin’ Better: A Decade of Hits. Single ”Keeps Gettin’ Better” julkaistiin syksyllä. Seuraava albumi Bionic julkaistiin 8. kesäkuuta 2010. Tuottajina tällä albumilla oli muun muassa australialainen laulaja ja lauluntekija Sia.^[38]

Aguilera on esiintynyt dokumenttielokuvassa Shine a Light. Vuonna 2010 hän tähditti musikaalia Burleski. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa 2011. Se on tuottanut maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa dollaria. Myös elokuvan soundtrack on menestynyt hyvin listoilla.

Vuonna 2011 hän julkaisi Maroon 5 -yhtyeen kanssa kappaleen ”Moves Like Jagger”. Kappaleen noustua Billboard Hot 100 -listan ykköseksi Aguilera liittyi niiden kahdeksan artistin joukkoon, jolla on ollut ykköshitti Billboard-listalla kolmella eri vuosikymmenellä (99, 00 ja 11). Muita listalla ovat muun muassa Michael Jackson, Madonna ja Janet Jackson.

Aguilera oli tuomarina The Voice -ohjelmassa ohjelman kolmella ensimmäisellä kaudella vuosina 2011–2012. Hän jättäytyi pois ohjelman neljänneltä kaudelta keskittyäkseen soolouraansa. Aguilera julkaisi uuden studioalbumin Lotus marraskuussa 2012. Albumi sisältää duetot Aguileran kanssa The Voice -ohjelmassa esiintyneiden Cee Lo Greenin ja Blake Sheltonin kanssa. Ensimmäisenä singlenä albumilta julkaistiin kappale ”Your Body”.

Aguilera avioitui 19. marraskuuta 2005 musiikkituottaja Jordan Bratmanin kanssa Napa Valleyssa, Kaliforniassa. Kaikki häälahjansa hän lahjoitti hurrikaani Katrinan uhrien hyväksi. Tammikuussa 2008 Aguilera synnytti parin yhteisen pojan Los Angelesissa.^[39] Vuonna 2010 Aguilera ja Bratman erosivat. Nykyään hän seurustelee Matt Rutlerin kanssa. Aguilera synnytti parin yhteisen tyttären elokuussa 2014.

Musiikkiuransa ohella Aguilera on kunnostautunut hyväntekeväisyydessä. Hän tekee hyväntekeväisyyttä muun muassa kotiväkivallan, eläintenoikeuksien ja AIDS:n parissa. Lisäksi hän puhuu ahkerasti homojen ja lesbojen oikeuksien puolesta.

Vuodesta 2009 lähtien Aguilera on toiminut Yum! Brandsin World Hunger Relief -kampanjan edustajana.^[40] Toukokuussa 2010 hänet nimettiin Maailman ruokaohjelman (WFP) nälänvastaiseksi lähettilääksi, ja samassa kuussa hän vieraili kahdessa koulussa vuoden 2010 maanjäristyksen tuhoamalla alueella Haitissa.^[41] Haitin lisäksi Aguilera on vieraillut WFP:n operaatioissa Guatemalassa, Ruandassa ja Ecuadorissa.^[40] Vuonna 2012 Aguilera ja Yum! Brandsin hallituksen puheenjohtaja David Novak saivat WFP:n myöntämän George McGovern Leadership Award -palkinnon.^[42] Seuraavana vuonna Aguilera sai Muhammad Ali Humanitarian of the Year Award -palkinnon.^[40]

Pääartikkeli: Christina Aguileran diskografia

• Sears & Levis Tour (2000–2001)
• Justified/Stripped Tour (2003)
• Stripped World Tour (2003)
• Back To Basics Tour (2006–2007)

• Genie Gets Her Wish (1999)
• My Reflection (2000)
• Stripped Live in the UK (2004)
• Back To Basics: Live And Down Under (2008)

• Burleski (2010)
• Life of the party (2018)

• XPose (2004)
• Christina Aguilera (2007)^[43]
• Inspire (2008)
• By Night (2009)
• Royal Desire (2010)
• Secret Potion (2011)
• Red Sin (2012) ^[44]
• Unforgettable (2013)

• Christina Aguileran virallinen sivusto (englanniksi)
• Christina Aguilera Internet Movie Databasessa. (englanniksi)