Carl Christian Hall

Hall oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi vuodesta 1837 armeijan sotatuomarina ja vuodesta 1847 roomalaisen oikeuden dosenttina. Hän sai 1851 professorin arvonimen ja toimi 1851–1854 ylisotatuomarina. Hän ei osallistunut politiikkaan ennen vuoden 1848 tapahtumia, jolloin hänet valittiin edustajaksi perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen Frederiksbergin vaalipiiristä. Hall kohosi pian yhdeksi kansallisliberaalien johtajista Tanskan kansankäräjillä. Hän perusti vuonna 1851 talonpoikaispuoluetta vastaan tähdätyn ”heinäkuun liiton”. Hall oli oppositiossa joulukuuhun 1854, jolloin hänet nimitettiin Tanskan kirkollis- ja opetusministeriksi. Ministerinä hän oli mukana muuttamassa perustuslakia vapaamielisempään suuntaan, säädätti uuden kansakoululain ja lakkautti kastepakon vuonna 1857. Hän oli myös Tanskan valtaneuvoston jäsen 1856–1863.^[2]

Hall toimi Tanskan pääministerinä toukokuusta 1857 alkaen vuoden 1863 lopulle, lukuun ottamatta lyhyttä katkosta talvella 1859–1860. Hän toimi myös ulkoministerinä heinäkuusta 1858 alkaen sekä Holsteinin asioiden ministerinä maaliskuusta 1861 alkaen.^[2] Hall kannatti muiden kansallisliberaalien tavoin Slesvigin sitomista osaksi Tanskan yhtenäisvaltiota, jonka tulisi ulottua Eiderille asti. Hän pyrki edistämään tätä päämäärää pääministerikautenaan, vaikka se ajoikin Tanskan kohti yhteentörmäystä Preussin ja muiden Saksan maiden kanssa.^[1] Hall vastasi Preussin nootteihin valtio-oikeudellisilla argumenteilla ja puolustelemalla Tanskan riippumattomuutta samaan aikaan kun hän neuvotteli puolustusliitosta Ruotsin ja Norjan kanssa. Hän yritti löytää Preussin kanssa Holsteinin itsenäisyyteen perustuneen neuvotteluratkaisun, mutta Tanskan kuningas Fredrik VII:n kuolema vuonna 1863 johti suunnitelman kariutumiseen.^[2] Tämän jälkeen Hall ajoi pikavauhtia läpi niin sanotun marraskuun perustuslain hyväksymisen, minkä tarkoituksena oli yhdistää Slesvig Tanskaan. Tämän seurauksena Saksan valtiot julistivat Tanskalle sodan. Hall väistyi ja D. G. Monrad kokosi uuden hallituksen joulukuussa 1863. Tappiollisen sodan jälkeen Hall kannatti Tanskalle nöyryyttävien rauhanehtojen hyväksymistä.^[1]

Hall pysyi kansallisliberaalien johtajana myös pääministerikautensa jälkeen ja toimi vielä uudelleen kirkollis- ja opetusministerinä 1870–1874. Hän jatkoi kansankäräjien edustajana vuoteen 1881, jolloin hän vetäytyi terveyssyistä eläkkeelle. Hän oli saanut salaneuvoksen arvonimen 1860.^[2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Christian Hall Wikimedia Commonsissa