Banaanikasvit

Banaanikasvit ovat kookkaita, usein jättiläismäisiä, maitiaisnesteellisiä ruohoja, joilla lehtituppien muodostama valevarsi. Banaanien suvun lajit ovat juurakollisia, vesovia ja monivuotisia, muutamat Ensete-lajit taas haarattomia. Lehdet suuret ja soikeat, lavassa paksu keskisuoni, sivusuonet kulkevat samansuuntaisesti lehtilavan laitaan. Kukinto kehittyy valerungon latvaan lehtiruusukkeen keskelle ja on suojuslehden suojaama. Kukat tavallisesti yksineuvoisia; hedekukat kukinnon kärkiosassa, emikukat tyvellä; epäsymmetrisiä; niissä kaksi kehälehtikiehkuraa, kummassakin yksisirkkaisille tyypillisesti kolme lehteä, jotka terämäisiä. Hedekukassa viisi hedettä ja pieni joutohede (staminodi); emikukassa kehänalainen sikiäin, siinä kolme lokeroa, kussakin useita siemenaiheita. Tahmea siitepöly kulkeutuu kukasta toiseen useimmiten lepakoiden välityksellä. Hedelmä on mehevä, marjamainen, ja siinä runsaasti kovia siemeniä (paitsi jalostetuissa banaaneissa, joita lisätään kasvullisesti). Yhdestä kukinnosta kehittyy tiivis hedelmäkimppu.^[2]

Banaanikasvit ovat merkittäviä sekä ravinto- että kuitukasveina. Viljelty banaani on syntynyt Kaakkois-Aasiassa lajien Musa acuminata ja M. balbisiana risteytymänä. Manilahamppukuitua (lajista M. textilis) käytetään lähinnä köysien punontaan. Etiopianbanaania (Ensete ventricosa) viljellään sekä ravinto- että kuitukasvina. Sen hedelmiä ei kuitenkaan käytetä ravinnoksi, vaan varren ydin ja nuoret versot keitettyinä. Banaanikasveja on saatavana myös huonekasvikäyttöön.^[3]

• Kasvien maailma – Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 1. 1979.
• Räty, E. & Alanko P.: Viljelykasvien nimistö. 2004.

• Suomen Lajitietokeskus: Musaceae