Autismikirjon häiriö
Autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD) on Amerikan psykiatrisen yhdistyksen julkaiseman mielenterveyden häiriöiden DSM-5-käsikirjan sisältämän hermoston kehityksen häiriöiden (engl. "neurodevelopmental disorders") luokkaan kuuluva diagnoosinimeke, joka korvaa luokituksen aiemmassa versiossa käytetyt laaja-alaisten kehityshäiriöiden erillisdiagnoosit Aspergerin syndrooma, autistinen häiriö (299.00 Autistic Disorder) ja tarkemmin määrittelemätön laaja-alainen kehityshäiriö (PDD-NOS).[1]
Autismikirjon häiriö -diagnoosi on jaettu oireiden vakavuuden perusteella kolmeen eri vaikeusasteeseen. Entisen luokitusjärjestelmän mukaisesti PDD-NOS-diagnosoidut henkilöt ja Aspergerit sijoittuvat tyypillisesti asteille 1 ja 2 ja DSM-IV:n mukaisen autistisen häiriön kriteerit toteuttaneet asteille 2 ja 3.[2]
Oireet
muokkaaAutisminkirjon häiriölle on tunnusomaista pysyvä puute kyvyssä aloittaa ja ylläpitää vastavuoroista sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaalista viestintää sekä joukko rajoitettuja, toistavia ja joustamattomia käyttäytymiskaavioita ja mielenkiinnon kohteita. Häiriön alkaminen sijoittuu kehityskauteen, tyypillisesti varhaislapsuuteen, mutta oireet eivät välttämättä käy selviksi kuin vasta myöhemmin, kun sosiaaliset vaatimukset ylittävät kyvyt. Puutteet ovat riittävän vakavia heikentääkseen toimintakykyä henkilökohtaisen, perhe-, sosiaalisen, koulutus-, työ- tai muilla tärkeillä elämän alueilla. Ne ovat yleensä yleinen piirre yksilön toiminnassa ja ovat havaittavissa kaikissa tilanteissa, vaikka ne voivat vaihdella sosiaalisen, opetuksellisen tai muun tilanteen mukaan. Autisminkirjoon kuuluvilla yksilöillä älyllisen ja kielellisen kyvykkyyden taso voi olla hyvin vaihteleva.[3]
Vuonna 2019 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan autismikirjon häiriön omaavilla ihmisillä esiintyy tai saattaa esiintyä aikuisuudessa mielen teorian hallintaan, tunteiden havaitsemiseen ja prosessointiin, ajattelunopeuteen, kieleen ja kielelliseen oppimiseen sekä muistiin liittyviä ongelmia[4].
Autismikirjon häiriö yli kymmenkertaistaa riskin kärsiä oppimisvaikeuksista[5]. Vuonna 2018 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että myös kehitysvammattomat autismikirjon häiriön omaavat lapset menestyvät verrokkeja huonommin kognitiivisissa testeissä. Lisäksi havaittiin, etteivät autismikirjon häiriön omaavat lapset alenna reaktioaikatestissä työskentelyn laatua nopeuden kustannuksella, kuten verrokit tekevät.[6]
Autismikirjon häiriöön liittyy myös aistimisen ali- ja yliherkkyyksiä[7].
Diagnoosiuudistuksen taustaa
muokkaaAutismikirjoon liittyvän diagnoosiuudistuksen taustalla on autismintutkijoiden valtaosan omaksuma näkemys, että eri asteista autismityyppistä käyttäytymispiirteistöä ilmentävien henkilöiden vaikeuksien aiheuttaja olisi jokin sama, toistaiseksi tarkemmin tunnistamaton, mahdollisesti geneettinen poikkeavuus.[8] Uudistuksen tarkoituksena oli myös poistaa diagnostinen sekaannus, joka johtui siitä, että PDD-NOS-diagnoosinimekkeen käyttö oli alkanut levitä yli virallisen käyttöaiheensa lääkäreiden alkaessa antaa sitä Asperger- ja autismidiagnoosien sijaan.[9][10]
Koska DSM-IV:n mukainen Aspergerin syndrooma ei erotu selkeästi autistisesta häiriöstä, se poistettiin amerikkalaisesta mielenterveyden häiriöiden luokituksesta. DSM-5:ssä kuitenkin todetaan, että häiriöluokituksen aiemman version mukaisesti luotettavasti Aspergerin syndrooman tai muun laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosin saaneille tulisi pääsääntöisesti antaa diagnoosiksi autismikirjon häiriö.[11] Maennerin ja kumppaneiden toteuttamassa tutkimuksessa on kuitenkin arvioitu, että uusien kriteerien perusteella joka neljäs normaaliälyinen aiemman kriteeristön perusteella diagnosoitu olisi jäänyt ilman diagnoosia, jos diagnoosi olisi tehty uudistuksen jälkeen.[12] Sen sijaan kehitysvammaisista joka seitsemäs olisi jäänyt ilman autisminkirjoon sisältyvää diagnoosia. Samassa tutkimuksessa todettiin myös, että noin puoli promillea aiemmin ilman laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosia jääneistä nyt saisi uuden autismikirjon häiriö -diagnoosin. Tiivistetysti sanottuna siis uusien kriteerien käyttöönoton myötä autismikirjon häiriöiden diagnostiset kriteerit pääosin sekä tiukentuvat että painottuvat kehitysvammaisuuden, siis Kannerin autismin suuntaan.
Kriteeristöön tehtiin diagnoosiuudistuksessa myös aistimisen ali- ja yliherkkyyksiä koskeva lisäys sekä poistettiin DSM-luokituksessa olleet sekaannusta aiheuttaneet erotusdiagnostiset määräykset.[11] Esimerkiksi PDD-NOS-diagnoosia ei voinut aiemmin antaa henkilöille, joilla on ADHD eikä Asperger-diagnoosia voinut antaa henkilöille, joilla on diagnosoitavissa skitsofrenia.[13][11]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Mattila 2014. Sivu 29.
- ↑ Marja-Leena Mattila: Väitöstutkimus: Autismikirjon häiriöiden esiintyvyys ja diagnostiikkaa. Autismi 1/2014, sivu 52–53.
- ↑ Autism spectrum disorder icd.who.int.
- ↑ Patterns of Nonsocial and Social Cognitive Functioning in Adults With Autism Spectrum Disorder. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6439743/
- ↑ People with a learning disability, autism or both. https://www.england.nhs.uk/wp-content/uploads/2020/01/Learning-disability-and-autism.pdf
- ↑ Sarah L. Karalunas, Elizabeth Hawkey, Hanna Gustafsson, Meghan Miller, Marybeth Langhorst, Michaela Cordova, Damien Fair, Joel T. Nigg: Overlapping and Distinct Cognitive Impairments in Attention-Deficit/Hyperactivity and Autism Spectrum Disorder without Intellectual Disability. Journal of Abnormal Child Psychology, 2018-11, 46. vsk, nro 8, s. 1705–1716. PubMed:29450820 doi:10.1007/s10802-017-0394-2 ISSN 1573-2835 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Diagnostic Criteria for 299.00 Autism Spectrum Disorder. Centers for disease control and prevention.
- ↑ Is there such a thing as 'pure' autism? Genetic analysis says no. 20.4.2015, Elsevier.
- ↑ Catherine Lord: Ending Fear Over the New Autism Diagnosis. The huffington Post 24.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Mattila 2014. Sivu 71.
- ↑ a b c Diagnostic Criteria for 299.00 Autism Spectrum Disorder. Centers for disease control and prevention.
- ↑ Maenner MJ, Rice CE, Arneson CL, ym. Potential impact of DSM-5 criteria on autism spectrum disorder prevalence estimates. JAMA Psychiatry 2014;71:292–300.
- ↑ Mattila 2014. Sivu 20.