Antiokhos Askalonlainen
Antiokhos Askalonlainen (m.kreik. Άντίοχος ὁ Ἀσκαλώνιος, Antiokhos ho Askalōnios, lat. Antiochus; n. 130–68 eaa.) oli kreikkalainen keskiplatonilainen filosofi. Hän toimi Platonin Akatemian johtajana vuosina 79–78 eaa. Hän luennoi Ateenassa, Roomassa ja Aleksandriassa.
Vaikka Antiokhos oli platonilainen, hän omaksui aineksia myös peripateettisuudesta ja stoalaisuudesta. Tätä valikoivaa filosofiaa kutsutaan joskus Viidenneksi Akatemiaksi. Antiokhoksen filosofia koostui pyrkimyksistä saattaa hänen opettajiensa Filon Larissalaisen ja stoalaisen Mnesarkhoksen opit sopusointuun. Hän vastusti Filonin skeptisyyttä ja katsoi, että järki oli itsessään riittävä testi totuudelle. Hän vastusti myös Mnesarkhoksen eettisiä ajatuksia, ja katsoi, että vaikka hyve onkin onnellisuuden päätekijä, se riippuu myös ulkoisista tekijöistä.
Lähteet
muokkaa- R. Hoyer, De Antiocho Ascalonita (Bonn, 1883).
- Encyclopædia Britannica (1911)
Aiheesta muualla
muokkaa- Allen, James: Antiochus of Ascalon The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Moore, Edward: Middle Platonism The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)