Alastalon salissa

Alastalon salissa kertoo kuudesta tunnista, joiden aikana kustavilaiset kylänmiehet neuvottelevat Alastalon Herman Mattssonin parkkilaivaan sijoittamisesta. Kaikkiaan noin yhdeksänsataa sivua vaativan kokouksen kuvailun tunnetuimpia jaksoja on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku).^[5]

Teoksen hidassoutuisuus on kuitenkin tarkkaan harkittua ja itsetietoista. Esimerkiksi teoksen kuudes luku on nimetty luvuksi ”jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan”.^[6] Kirjan kantaviin voimiin kuuluukin hienovarainen huumori, joka tulee erityisesti esille henkilöiden ja heidän välistensä suhteiden kuvailussa. Huumori pilkahtaa antiikin traditioihin viitaten esimerkiksi kapteeni Malakias Afrodite Härkäniemen etunimen valinnassa.^[7]

Kokonaisuudessaan kirjan sisältö koostuu lähinnä henkilöhahmojen sisäisestä monologista ja tajunnanvirrasta sekä täsmällisestä miljöökuvauksesta. Tekstiin on myös upotettu sisäkertomuksia, henkilöiden kertomia tai sisäisenä pohdintana läpikäymiä itsenäisiä tarinoita, samaan tapaan kuin Veijo Meren Manillaköydessä. Tällainen tarina kerrotaan esimerkiksi varustajaltaan seitsemän vuotta tietymättömissä seilanneesta ja lopulta käskyn mukaisessa kahvilastissa palaavasta fregatista Albatrossista (13. luku).^[8][9] Kirjan kerronta tuo kaiken muun ohessa esiin myös värikkäitä kuvauksia saaristolaisten elämästä, tavoista, ajatuksista, maailmankatsomuksesta ja ympäröivästä luonnosta.^[10]

Tajunnanvirtatekniikkaan kuuluvana piirteenä teoksen kerronta seuraa kirjan henkilöiden erilaisia ajattelutapoja ja -malleja. Näin esimerkiksi yksinkertaisen ja kiihkeän Pukkilan ajatusten virtaa seurattaessa asioita toistetaan jatkuvasti ja ajatukset kiertävät jokseenkin pientä kehää. Esimerkki:

»Mittaa toppisi, Alastalo, venytä mastojen välit jalkaviksi, Mattsson, mittaa, sanon, venytä, sanon, Pukkila mittaa myöhemmin ja tietää venyttää enemmän.»
(2. luku^[11])

Alastalon omat ajatukset taas ovat analyyttisempia ja täsmällisempiä. Teoksen erityisinä ansioina on pidetty kirjallisen kerronnan yksityiskohtaista kuvailevuutta ja kielellistä taituruutta. Tämän hintana ja tehokeinona ovat toisinaan pitkät ja monimutkaiset virkkeet. Esimerkki:

»Olihan Langholma isonen ja kieltämättä pitäjän pää, eikä Alastalo sitä vastaan napissut, koska hyväkin pyörä kärrynrattaissa aina tarvitsee akselinnavan huhkiaksensa kehillänsä, ja koska tuolupuissakin tukki on tarpeen, jotta on lointa ja loimissa tämmi sukkulan syöstä kuteitansa ja kaiteen naputtaa kangastansa, mutta ylpeäksi meni Alastalon niska kuitenkin nyt ja tukan alla karahutteli veren varsa korskiansa, koska viimein oltiin näin pitkällä, ja vaelto nyt salissa käärö kourassa ja kahden talven työn ähinä piirtopaperilla valmiina puhtain viivoin ja linjaalivedoin, eikä Langholmallakaan muuta tekemistä kuin keikutella keinutuolilla ja odotella niin kuin muutkin ja kuka hyvänsä: napa kuin napa, mutta rattaan hyrrä virstat jättää; ja loimi tukilla lointa tukilla, mutta kankaan verka vasta kyynärissä mitataan.»
(14. luku^[12])

Luettelossa on kirjan henkilöt, joiden rooli on keskeinen.

• Herman Mattsson Alastalo, talonpoikaislaivuri, jonka esikuvana on pidetty kirjailijan isän isäpuolta, laivanvarustaja David Janssonia
• Petter Filemon Pihlman Pukkila, talonpoikaislaivuri
• Efram Eframsson Langholma, suurtalollinen
• Malakias Afrodite Härkäniemi, talonpoikaislaivuri
• Taavetti Taavetinpoika Lahdenperä, lautamies
• Eenokki Karjamaa, talollinen
• Mikkel Mikkelson Krookla, talollinen
• Eevastiina, Alastalon vaimo
• Siviä, Alastalon tytär
• Evald, Pukkilan poika
• Janne Pihlman, Jata-Fiinan (Pukkilan entinen piika) poika, Alastalon laivan perämies

• Mikkonen, Kai: ”Malakias Afrodite Härkäniemi ja kysymys nimestä”, Homeroksesta Hessu Hopoon. Antiikin traditioiden vaikutus myöhempään kirjallisuuteen, s. 155–172. (toim. Janna Kantola & Heta Pyrhönen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-014-1
• Ukkonen, Sisko: Volter Kilven Albatrossin tarina. Sananjalka, 1976, 18. vsk, s. 161–173.

• Lyytikäinen, Pirjo: Mielen meri, elämän pidot. Volter Kilven Alastalon salissa. (Väitöskirja: Helsingin yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-726-7

• Alastalon salissa: kuvaus saaristosta. ensimmäinen nide, toinen nide. Digitoitu julkaisu. Kansalliskirjasto.
• Matias Riikonen: Avaruuslaivoista ja hirviöistä Volter Kilven romaanissa Alastalon salissa nuorivoima.fi. Viitattu 17.4.2017.
• Alastalon salissa - Yle Areena