Akaatti

Akaatti on kvartsin pienikiteinen, usein geodien muodossa esiintyvä läpikuultava raidallinen kalsedonimuunnosmuoto.^[1]^[2]^[3] Akaatti on rakenteeltaan pehmeää ja huokoista. Se on väriltään usein maitomaisen valkoista, mutta toisinaan myös vihreää tai sinistä. Akaatin Mohsin kovuus on 6,5–7. Akaatti sai nimensä sisilialaisesta Achates-joesta, joka oli akaatin antiikin aikainen löytöpaikka.

Akaatti on tuliperäinen kivilaji. Akaatin raitakuviot syntyvät rytmisen kiteytymisen myötä. Raidat syntyvät, kun emäkivi kiteytyy samanaikaisesti ontelon kaasukuplien kanssa. Sen jälkeen laavan piihappoiset vesitipat ovat jä��htyneet kiven myötä, eli akaatti kasvaa seinämistä sisäänpäin. Rapautuminen aiheuttaa akaatin ulkokuorelle ja uloimpiin raitakerroksiin valkoisen kuoren. Jos akaattimanteli ei täyty kokonaan akaattimassalla, onteloon voi syntyä esimerkiksi vuorikiteitä, ametistia, savukvartsia tai kalsiittia. Kiteiden vuoraamaa onteloa kutsutaan geodiksi.

Esiintymisalueet

Akaattia esiintyy Afrikassa, Brasiliassa (Rio Grande do Sul)^[1], Egyptissä, Intiassa, Kanadan Ontariossa, Saksassa, Tšekissä, Marokossa, Ural-vuorilla Venäjällä sekä Yhdysvalloissa, kuten Oregonissa. Kuuluisat Idar-Obersteinin kaivokset Saksassa^[1] on jo louhittu loppuun. Idar-Obersteinista Brasiliaan ja Uruguayhun tulleet emigrantit löysivät tärkeät esiintymät vuonna 1827.

Suomen akaattiesiintymä

Suomessa Huittisten Karhiniemessä esiintyy syntyperältään maailmassa harvinaisia akaatteja: ne ovat syntyneet meteoriitin pudotessa alueelle ja sulattaessa maassa olevan kiven, sekoittuen sulaan meteoriittiin ja muodostaen akaatteja.^[4]

Botswanan akaatti

Botswanan akaattia esiintyy samannimisessä maassa. Se on ulkomuodoltaan harmaa ja vahamainen.

Tuliakaatti

Tuliakaatin tunnistaminen on erittäin vaikea tehtävä ja tulos kiistanalainen. Jotkut pitävät sitä pelkästään karneolin yhtenä muotona, mutta toiset luokittelevat sen opaaliksi. Tosiasiassa tuliakaatti ja karneoli kuuluvat molemmat kalsedoniryhmään. Joidenkin uskomuksien mukaan^{kenen mukaan?} tuliakaatilla on parantavia vaikutuksia.

Sammalakaatti

Sammalakaatti kuuluu kalsedoneihin. Yleensä nämä kivet ovat joko mustia, vihreitä, ruskeita tai sinisiä. Niitä tavataan Yhdysvalloissa, Australiassa ja Intiassa. Sammalakaatissa on haarakkaat ruskeat, harmaat tai valkoiset juovat, jotka peittävät kiven pinnan kuin sammal. Sammalkuvion akaattiin muodostaa dendriittiryhmään kuuluvat mineraalit.

Akaatti astrologiassa ja taikauskossa

Jotkut pitävät akaattia onnenkivenään, kuten myös esimerkiksi tiikerinsilmää, sitriiniä, helmiä, hunajakalsiittia ja sadronyksakaattia. Akaattia pidetään horoskoopissa vaa'an voimakivenä.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c David C. Cook & Wendy L. Kirk: Mineraalit ja jalokivet, s. 104–105 Kalsedoni ja Kalsedoni: Korukivimmuunnokset. Thaimaa (painopaikka): Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0
↑ Agate. Mineral Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)
↑ Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas (pdf) (s. 25 kohdassa Kvartsi Si0₂ ja 38 kohdassa Korukivet, kovuus 7–3. Kvartsiryhmä, kovuus 7-6 1/2) ISBN 951-960-973-6. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 31.7.2016.
↑ Oksanen, Hannu: Kari A. Kinnunen ottaa polarisaatiomikroskoopilla kimmeltäviä kuvia akaateista. Kiven sisässä avautuu viuhkoja. Helsingin Sanomat, 9.4.1994, s. 49. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla

Mindat: Agate (englanniksi)

[Minera-1] David C. Cook & Wendy L. Kirk: Mineraalit ja jalokivet, s. 104–105 Kalsedoni ja Kalsedoni: Korukivimmuunnokset. Thaimaa (painopaikka): Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0

[britannica-2] Agate. Mineral Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.7.2016. (englanniksi)

[Retk-kiviopas-3] Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie: Retkeilijän kiviopas (pdf) (s. 25 kohdassa Kvartsi Si0₂ ja 38 kohdassa Korukivet, kovuus 7–3. Kvartsiryhmä, kovuus 7-6 1/2) ISBN 951-960-973-6. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 31.7.2016.

[4] Oksanen, Hannu: Kari A. Kinnunen ottaa polarisaatiomikroskoopilla kimmeltäviä kuvia akaateista. Kiven sisässä avautuu viuhkoja. Helsingin Sanomat, 9.4.1994, s. 49. Näköislehden aukeama (tilaajille).

[1]