Adpositio

Adpositio eli suhdesana on yhteisnimitys postpositioille ja prepositioille.^[1] Adpositiot ovat sanoja, jotka ilmaisevat olion tai asian suhdetta johonkin toiseen olioon tai asiaan.

Tiettyyn adpositioon liittyvä sana on aina tietyssä sijamuodossa. Esimerkkejä:

• Lauseessa "Vierailin ystävän luona" postpositiolla luona on genetiivisijainen täydennys
• Lauseessa "Hän saapui ennen keskiyötä" prepositiolla ennen on partitiivisijainen täydennys.

Nimitys adpositio ei ota kantaa siihen, onko täydennys edussanan edessä vai jäljessä. Eräillä suomen kielen adpositioilla onkin molemmat mahdollisuudet, eli ne voivat olla lauseesta riippuen pre- tai postpositioita: "ennen ensi maanantaita", "sitä ennen". Adpositio täydennyksineen muodostaa pre- tai postpositiolausekkeen (PP:n) eli adpositiolausekkeen.

Indoeurooppalaisissa kielissä adpositiot ovat yleensä prepositioita (esimerkiksi bakom huset). Sen sijaan suomessa postpositiot ovat yleisempiä (esimerkiksi talon takana). Suomen kielessä samaa adpositiota voidaan usein käyttää sekä prepositiona että postpositiona, voidaan sanoa ja kirjoittaa joen yli tai yli joen. Suomessa suhdesana vaatii pääsanansa partitiiviin tai genetiiviin. Monesti suomi ilmaisee kuitenkin sijapäätteellä saman kuin indoeurooppalainen kieli prepositiolla (esimerkiksi suom. kaupungissa, saks. in der Stadt).

Monet adpositioina käytettävät sanat esiintyvät myös adverbeina (lähellä, keskelle), substantiiveina (jäljessä, rinnalla) ja verbin infiniittimuotona (johtuen, huolimatta). (→ § 687–.) ^[2]