Étienne Méhul
Étienne Nicolas Méhul [meyl] (24. kesäkuuta 1763 Givet – 18. lokakuuta 1817 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä.[1] [2] Hän pääsi vuonna 1775 urkuri Wilhelm Hauserin oppilaaksi. Vuonna 1778 Méhul muutti syntymäkaupungistaan Givetistä Pariisiin. Hän alkoi saavuttaa menestystä oopperasäveltäjänä 1790-luvulla, jolloin saivat ensiesityksensä muun muassa oopperat Euphrosine et Coradin (1790) ja Stratonice (1792). [3] Neljänkymmenenkahden oopperansa lisäksi Méhul sävelsi muun muassa lauluja, kantaatteja sekä neljä sinfoniaa. Musiikkitieteilijä David Charlton tosin väittää tutkimuksiinsa perustuen, että sinfonioita olisi ollut kaikkiaan kuusi. Ainoastaan kaksi sinfoniaa julkaistiin säveltäjän elinaikana.
Elämänvaiheita
muokkaaÉtienne Mehul syntyi Givetissä, Ardenneilla. Hänen äitinsä oli Marie- Cécile (o.s. Keuly) ja isänsä viinikauppias Jean- François Méhul. Ensimmäiset soittotuntinsa tuleva säveltäjä sai paikalliselta sokealta urkurilta. Poika osoittautui paitsi innokkaaksi oppilaaksi, mutta myös lahjakkaaksi ja hänet lähetettiin saamaan lisäopetusta saksalaiselta Wilhelm Hanserilta Lavaldieun luostariin jonkun matkan päähän kotipaikkakunnasta.
Opintoja jatkettiin Pariisissa, jonne Méhul saapui joko 1778 tai 1778. Hänen opettajanaan toimi cembalotaiteilija Jean- Frederik Edelmann, joka oli Méhulin suuren idolin, Christoph Willibald Gluckin ystävä. [4]
Ensimmäiset sävellyksensä, pianokappaleet, julkaistiin vuonna 1783 ja Méhul alkoi harkita säveltäjän uraa. Vuonna 1787 kirjailija Valadier pyysi Méhulia säveltämään librettonsa Coran. Kuninkaallinen musiikkiakatemia (nyk. Pariisin ooppera) harjoitteli teosta nimellä Aionzo et Cora kesäkuussa 1789. Talousvaikeuksien vuoksi harjoittelu lopetettiin elokuussa 1789. Ooppera esitettiin vasta vuonna 1791. Samoihin aikoihin Méhul löysi uuden yhteistyökumppanin, François- Benoit Hoffmanin, joka kirjoitti libreton Méhulin ensimmäiseen esitettyyn oopperaan Euphrosineen. Ooppera oli menestys ja säveltäjänsä läpimurtoteos. Tämä merkitsi myös alkua pitkään kestäneelle yhteistyölle Comédie Italiennen (myöh. Opéra Comique) kanssa.
Vaikka oopperaa Cora ei saatu esitettyä ja ooppera Adrien kiellettiin poliittisista syistä, Méhul saavutti yhä kasvavaa menestystä. Ranskan suuren vallankumouksen aikana hän sävelsi lähinnä isänmaallista musiikkia. Hänet palkittiin nimittämällä hänet Ranskan instituutin ensimmäiseksi säveltäjäjäseneksi vuonna 1795. Lisäksi hän oli yksi viidestä Pariisin konservatorion tarkastajista. Méhul oli hyvissä väleissä Napoleonin kanssa ja hänet palkittiin kunnialegioonan ritarin arvonimellä. [2]
Vuonna 1797 Méhul adoptoi 7-vuotiaan sisarenpoikansa Louis Joseph Daussoigne-Méhulin ja tämän pikkuveljen. Méhul toimi ottopoikansa opettajana ja edisti tämän uraa. Louis Joseph oli aikuisena kuuluisa säveltäjä.
1800-luvulle tultaessa Méhulin oopperat eivät enää saaneet suosiota. Vuonna 1807 julkaistu ooppera Joseph oli suosittu Saksassa, mutta vuonna 1811 julkaistu ooppera Les Amazones sai niin vähän yleisöä, että se käytännössä päätti Méhulin uran oopperoiden säveltäjänä. Vaikka Méhul oli tullut tunnetuksi Napoleonin suosikkina, hän säilytti asemansa myös Bourbon-restauraation aikana. Säveltäjän terveys oli näihin aikoihin jo hyvin heikko, hän sairasti tuberkuloosia.
Méhul kuoli Pariisissa vuonna 1817.
Sävellykset
muokkaaSuurimman panostuksensa säveltäjänä Méhul antoi oopperoille. Hän kuului yhdessä Luigi Cherubinin kanssa 1790-luvulla läpimurtonsa tehneeseen säveltäjäpolveen.
Viitteet
muokkaa- ↑ http://www.britannica.com/biography/Etienne-Nicolas-Mehul
- ↑ a b https://operascribe.com/composers/etienne-nicolas-mehul/
- ↑ https://www.theguardian.com/music/2017/feb/09/etienne-mehul-french-composer-romantic-vanguard
- ↑ http://www.encyclopedia.com/arts/dictionaries-thesauruses-pictures-and-press-releases/mehul-etienne-nicolas
