Äänielokuva

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Äänielokuva on elokuva, jossa ääni on synkronoitu tai teknisesti yhdistetty kuvaan. Nykyisin kaikki elokuvat ovat yleensä äänielokuvia vanhempi elokuvien laji oli mykkäelokuva. Ensimmäinen tunnettu julkinen projisoitujen äänielokuvien näytös järjestettiin Pariisissa vuonna 1900, mutta kului vuosikymmeniä ennen kuin äänielokuvat tulivat kaupallisesti käytännöllisiksi. Luotettavaa synkronointia oli vaikea saavuttaa varhaisilla järjestelmillä, joissa ääni tallennettin äänilevyille tai sylintereille. Lisäksi äänenvahvistuksen ja tallennuksen laatu olivat riittämättömiä. Sitten keksittiin liittää äänitallenne suoraan filminauhaan. Ensimmäinen kaupallinen äänielokuvanäytös tällä tekniikalla järjestettiin vuonna 1923. Ennen kuin äänielokuva oli teknisessti toimiva, elokuvanäytöksissä soitettiin musiikkia uruilla tai pianolla.^[1]

Ensimmäiset askeleet äänielokuvan kaupallistamisessa otettiin 1920-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Aluksi synkronoitua dialogia sisältävät äänielokuvat, olivat yksinomaan lyhytelokuvia. Varhaisimmat pitkät elokuvat, joissa oli tallennettu ääni, sisälsivät vain musiikkia ja tehosteita. Ensimmäinen elokuva, jossa oli synkronoitua puhetta (vaikka vain rajoitetusti) oli The Jazz Singer, joka sai ensi-iltansa 1927. Tämä suuri hitti tehtiin Vitaphone-tekniikalla jossa ääni talletettiin levyille. Äänien tallentamisest filmin laitaan tulisi kuitenkin pian puhe-elokuvien standardi.^[2][1]

1930-luvun alussa puhe-elokuvat oli maailmanlaajuinen ilmiö. Yhdysvalloissa ne auttoivat varmistamaan Hollywoodin aseman yhtenä maailman johtavista kulttuurisista/kaupallisista keskuksista. Euroopassa (ja vähäisemmässä määrin muualla) monet elokuvantekijät ja kriitikot suhtautuivat uuteen kehitykseen epäluuloisesti, koska he pelkäsivät, että vuoropuheluun keskittyminen vahingoittaisi mykkäelokuvan ainutlaatuisia esteettisiä ominaisuuksia. Japanissa, jossa suosittu elokuvaperinne integroi mykkäelokuvan ja live-laulun, benshi-puhe-elokuvat juurtuivat hitaasti. Sitä vastoin Intiassa ääni oli muutostekijä, joka johti maan elokuvateollisuuden nopeaan laajentumiseen.^lähde?