Saharan maisematyypit

Saharan maisematyypit ovat moninaisia vaihdellen hiekka-aavikoista ja kivikkolaakioista vuoristoihin^[1] sekä suolaliejukoihin. Saharan maisemaa ovat muovanneet vuosimiljoonien aikana tapahtuneet geologiset prosessit, kuten kerrostuminen, tulivuoritoiminta ja eroosio, joista nykyisin vaikuttaa eniten tuulieroosio. Monilla paikoin Saharassa näkyy myös alueen kosteammasta menneisyydestä kertovia jokiuomia. Saharan kasvillisuus keskittyy lähinnä sen reuna-alueille, vuoristoihin ja syvänköjen keitaisiin.

Parhaiten tunnetaan Saharan hiekkameret, ergit, jotka ovat tuulen puhaltaman hiekan synnyttämien hiekkakinosten eli dyynien muodostamia kenttiä. Ne ovat elämälle hyvin epäystävällisiä paikkoja muun muassa sen takia että niukka vesi imeytyy niissä hiekkaan. Vastoin yleistä luuloa^lähde? Saharasta niitä on kuitenkin vain noin 15­–25 % kokonaispinta-alasta^[2]. Hiekan peittämästä noin viidenneksestä vain puolet on varsinaisten hiekkadyynien peitossa^[3]. Suurin osa Saharasta on melko tasaista soran tai kivien peittämää sora- tai kivikkoaavikkoa^[4], jollaista sanotaan arabian kielessä regiksi tai seririksi^[2]. Ylhäällä tai pohjoisessa olevaa kivitasankoa kutsutaan nimellä hamada^[2], ja se koostuu suurista kivenlohkareista. Ergit, regit ja hamadat voivat olla monenvärisiä, hiekan ja kivien väri vaihtelee kermanvärisestä miltei valkoiseen, punaiseen ja mustaan. Monet Saharan kalliot ovat hapettuneet koviksi ja mustiksi.

Saharan keskiosissa kohoaa muutamia vuoria, joita voidaan pitää kallioaavikkona. Korkein kohta on Ahaggar (Hoggar)-vuoristossa, jonka lähellä on ylätasanko Tassili n Ajjer. Tibesti on tuliperäinen vuoristo. Pienempiä vuoristoja ovat Aïr, Ennedi ja Adrar n Iforas. Vuoristoisen alueen ympärillä oleva suurin osa Saharasta on pääosin lohkeillutta kalkkikivestä ja hiekkakivestä koostuvaa kuivaa ylätasankoa, peneplaania, joka on noin 180–360 metrin^[5][6] korkeudessa merenpinnasta.

Syvänteitä on pääosin Saharan reuna-alueilla, mm. Qattaran syvänkö Egyptissä. Niissä on monesti keidas tai suola-alue, joka voi olla suolajärvi, suolasuo tai näiden kuivuessa syntynyt suolasavitasanko. Näissä veden haihtuminen nostaa suolan pintaan. Monet Saharan järvet syntyvät sateella ja häviävät tai kutistuvat kuivana aikana. Esimerkiksi Siwan ja Qattaran alueilla on suolaista maaperää. Saharaa halkoo vain kaksi ympärivuotista jokea, Niili ja Niger. Sadekausi synnyttää ajoittain tulvivia wadeja, joenuomia jotka ovat yleensä kuivia. Silti ne saattavat tulvia sadeaikaan yli äyräittensä.

Algerian pohjoisosissa on Atlasvuoristo, jossa tapahtuu maanjäristyksiä ja jonka eteläinen puolisko Saharan Atlas on kuivaa aluetta. Atlantin rannikolla Länsi-Saharassa ja Mauritaniassa on pieni kaistale rannikkoaavikkoa, jonka elämää säätelee muun muassa mereltä tuleva kosteus.