Rififi
Rififi (ransk. Du rififi chez les hommes) on yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Jules Dassinin ohjaama ryöstöelokuva vuodelta 1955. Se kuuluu film noirin klassikoihin.[1]
| Rififi | |
|---|---|
| Du rififi chez les hommes | |
 Rififi dvd-kansi |
|
| Ohjaaja | Jules Dassin |
| Käsikirjoittaja |
René Wheeler Jules Dassin Auguste Le Breton |
| Perustuu | Auguste Le Bretonin romaaniin Du rififi chez les hommes (1953) |
| Tuottaja | René Gaston Vuattoux |
| Säveltäjä | Georges Auric |
| Kuvaaja | Philippe Agostini |
| Leikkaaja | Roger Dwyre |
| Tuotantosuunnittelija | Alexandre Trauner |
| Pääosat | Jean Servais, Carl Möhner, Robert Manuel, Jules Dassin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Indusfilms, Société Nouvelle Pathé Cinéma, Prima Film |
| Levittäjä |
Pathé Netflix |
| Ensi-ilta |
Ranska 13.4.1955 Suomi 17.4.1959 |
| Kesto | 122 min |
| Alkuperäiskieli | ranska, italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvan tunnetuin ja useasti jäljitelty kohtaus on pitkä ryöstökohtaus, jonka aikana ei kuulu musiikkia 26 minuuttiin eikä dialogia 30 minuuttiin. Ryöstön kuvaus on niin aidon tuntuinen, että Suomessa koko elokuvan esittäminen kiellettiin 1950-luvun lopussa.[2] Meksikossa sisäministeriö kielsi sen, kun paljastui elokuvasta vaikutteita saanut kokonainen ryöstösarja.[3]
Rififistä ovat saaneet vaikutteita lukuisat myöhemmät elokuvat, kuten Kubrickin Peli on menetetty ja Tarantinon Reservoir Dogs.lähde?
Yksitoista elokuvaa Yhdysvalloissa ohjannut Dassin oli pari vuotta aiemmin paennut kommunistivainoja Yhdysvalloista Ranskaan. Dassinin tunnettuja aiempia elokuvia ovat film noirit Raakaa voimaa (1947), Alaston kaupunki (1948) ja Suurkaupungin laki (1950).[4] Rififi on hänen ensimmäinen Ranskassa ohjaamansa elokuva.[1]
Elokuva on entistetty vuonna 2000, ja New York Film Critics Circle antoi entistykselle tunnustuksensa.[5] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[7]
Kohtelu Suomessa
muokkaaValtion elokuvatarkastamo kielsi (ikäraja KK - Kokonaan kielletty) elokuvan jo heti 1955. Kielto herätti lehdistössä (muun muassa Uusi Suomi ja Ilta-Sanomat) kiivasta keskustelua Suomen elokuvasensuurin tilasta, ja lopulta itse tarkastamon johtajakin yltyi mukaan kirjoitteluun 1956. Kieltoa ei kuitenkaan kumottu, vaikka elokuvaa yritettiin saada esitettäväksi korkeimman hallinto-oikeudenkin kautta peräti kahdesti. Lopulta siitä sallittiin esitettäväksi varsin paljon lyhennetty versio vasta 1959, ja silloinkin sille oli asetettu raskas 50 prosentin veroluokka sisällöllisen heikkouden vuoksi.[8]
Näyttelijä
muokkaa| Jean Servais | … | Tony le Stéphanois |
| Carl Möhner | … | Jo le Suedois |
| Robert Manuel | … | Mario Ferrati |
| Janine Darcey | … | Louise le Suedois |
| Pierre Grasset | … | Louis Grutter tai Louis le Tatoué |
| Robert Hossein | … | Remi Grutter |
| Marcel Lupovici | … | Pierre Grutter |
| Dominique Maurin | … | Tonio le Suedois |
| Magali Noël | … | Viviane |
| Marie Sabouret | … | Mado les Grands Bras |
| Claude Sylvain | … | Ida Ferrati |
| Jules Dassin | … | Cesar le Milanais (salaimellä Perlo Vita) |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Rehnström, Henri Waltter: Rikoksen käsityöläiset. Tv-maailma 47/2013, s. 5.
- ↑ Törnudd, Klaus: Finland and the international norms of human rights, s. 152. Martinus Nijhoff Publishers, 1986. ISBN 9024732573 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2009).
- ↑ Rififi Ban Lethbridge Herald. 18.8.1956. Viitattu 18.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Peltonen, Timo: Vihdoinkin Rififi! Helsingin Sanomat 22.11.2013, s. C 37.
- ↑ Lucia Bozzola, Allmovie.com
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Jari Sedergren: Taistelu elokuvasensuurista: valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 9789517468121