Patryk Sypień
Patryk Sypień (s. 9. maaliskuuta 1990 Wrocław) on puolalainen karateka. Hän on Kyokushinin maailmanmestari joukkueturnauksessa. Lisäksi Sypien on kolminkertainen Euroopan-mestari ja kahdeksankertainen Puolan mestari.
| Patryk Sypień | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1990 Wrocław |
| Kansalaisuus |
 Puola |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 2003– |
| Pituus | 185 cm[1] |
| Paino | 100–103 kg |
| Painoluokka |
Raskassarja (2010–2012, 2015–2017) Superraskassarja (2013–2014, 2021–) |
| Kätisyys | oikea |
| Vyöarvo | 3. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Puola
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| World Team | |||
 Kultaa |
Katowice 2024 | avoin | |
| European Open | |||
| Kultaa |
Sosnowiec 2014 | avoin | |
| Kultaa |
Minsk 2019 | avoin | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | avoin | |
 Hopeaa |
Myślenice 2022 | avoin | |
 Pronssia |
Bukarest 2017 | avoin | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Berliini 2015 | -90 kg | |
| Hopeaa |
Lyon 2017 | -90 kg | |
| Hopeaa |
Varna 2022 | +90 kg | |
| Hopeaa |
Wrocław 2023 | +90 kg | |
| Pronssia |
Kiova 2013 | +90 kg | |
| Pronssia |
Katowice 2021 | +90 kg | |
| Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | |||
| Hopeaa |
Los Angeles 2014 | +90 kg | |
| Puolan mestaruuskilpailut | |||
| Kultaa |
2012 | -90 kg | |
| Kultaa |
2015 | -90 kg | |
| Kultaa |
2016 | -90 kg | |
| Kultaa |
2021 | +90 kg | |
| Hopeaa |
Varsova 2010 | -90 kg | |
| Puolan Open | |||
| Kultaa |
2012 | avoin | |
| Kultaa |
2013 | avoin | |
| Kultaa |
2015 | avoin | |
| Kultaa |
2019 | avoin | |
| Kultaa |
2020 | avoin | |
| Kultaa |
2021 | avoin | |
| Kultaa |
Ostróda 2023 | avoin | |
| Hopeaa |
2011 | avoin | |
| Hopeaa |
2016 | avoin | |
| Pronssia |
2022 | avoin | |
| Valko-Venäjän Open | |||
| Kultaa |
Minsk 2019 | +90 kg | |
Hänen isä Sylwester ja äiti Agnieszka ovat molemmat menestyneitä karateottelijoita.
Kilpaura
muokkaaSypień saavutti kotimaassaan hopeaa vuosina 2010 ja 2011. Hän hävisi ensin Puolan raskaansarjan mestaruuden Radoslaw Kosickille[2] ja Puolan Openissa avoimensarjan mestaruuden Pawel Biszczakille.[3]
Kansainvälistä menestystä Sypień saavutti 2013 EM-kilpailuissa Ukrainassa, jossa hän voitti pronssia. Hän voitti mitaliottelussa Sergei Uvitskyn.[4]
Euroopan mestaruus (2014)
muokkaaSypień sijoittui 2014 ensin toukokuussa EM-kilpailuissa superraskaansarjan neljänneksi hävittyään pronssiottelun Alejandro Navarrolle.[4] Loppuvuodesta Sypień voitti Euroopan mestaruuden kotimaassaan Puolassa. Turnaus käytiin avoimessasarjassa, jossa hän voitti loppuottelussa Damian Galinskin.
Sypień saavutti 2015 EM-hopeaa Saksassa hävittyään loppuottelussa Oleksandr Ieromenkolle, joka voitti toisen mestaruutensa peräkkäin.[4] Sypień otteli myös marraskuussa MM-kilpailuissa Japanissa.
Sypień sijoittui 2016 EM-kilpailujen superraskaassarjassa neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Farukh Turgunboeville.[4]
Sypień saavutti 2017 toistamiseen EM-hopeaa raskaassarjassa. Ranskassa käydyissä kilpailuissa hän hävisi loppuottelussa isäntämaan Antonio Tusseaulle.[4]
Toinen Euroopan mestaruus (2019)
muokkaa2019 huhtikuussa hän voitti Valko-Venäjän Openin.[5] Sypień voitti myös uransa seitsemännen ja samalla neljännen Puolan avoimensarjan mestaruuden.[6] Sypień sijoittui marraskuussa käydyssä World Openissa 32 parhaan joukkoon. Sypieńin turnaus päättyi hävittyään Ryunosuke Hoshille, joka sijoittui lopulta kuudenneksi.[7] Sypień onnistui uusimaan avoimensarjan Euroopan-mestaruutensa Valko-Venäjällä käydyssä turnauksessa joulukuussa. Sypień voitti mestaruuden Dzmitryi Varabeita vastaan käydyssä loppuottelussa.[8]
Sypień saavutti EM-pronssia kotikisoissaan Puolassa 2021. Hän oli edetä loppuotteluun, mutta tyrmäsi vastustajansa laittomasti, jonka myötä Sypień hävisi ottelun ja meni pronssiotteluun. Hän voitti mitalikamppailussa maanmiehensä Filip Maksimowiczin.[9] Joulukuussa Sypień oli mukana Open Baltic Cupissa, jossa hän sijoittui viidenneksi.[10] Sypień voitti turnauksessa murskauskilpailun.[11]
Kesäkuussa 2022 Sypień eteni toistamiseen peräkkäin EM-kilpailuissa mitaliotteluun. Hän kohtasi loppuottelussa Antonio Tusseaun, joka otteli ensimmäistä kertaa superraskaassasarjassa. Sypień hävisi mestaruuden tuomariäänin.[12] Marraskuussa Sypień lähti puolustamaan hallitsevana Euroopan Openin mestarina kotikisoissaan Puolassa. Hän voitti avauskierroksella Georgi Nikolovin, toisella kierroksella Pavel Vinnichenkon ja välierissä Andrzej Winiarskin. Loppuottelussa Sypień kohtasi raskaansarjan Euroopan mestarin Alejandro Navarron, jolle hän hävisi mestaruuden tuomariäänin.[13]
Kolmas Euroopan mestaruus (2023–2024)
muokkaaHuhtikuussa 2023 Sypień saavutti Puolan Open mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Andrzej Winiarskin.[14] Toukokuussa hän oli mukana EM-kilpailuissa, jotka järjestettiin kotimaassaan Puolassa. Sypień voitti avauskierroksella Ali Rashnon ja sen jälkeen välierässä Andri Meženskyin. Loppuottelussa hän kohtasi toista kertaa peräkkäin Antonio Tusseaun, jolle hän myös hävisi toistamiseen ja saavutti hopeaa.[15] Joulukuussa Sypień oli mukana Unkarin Euroopan Openissa, jossa hän saavutti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden. Sypień voitti avauskierroksella Balint Tornain, toisella David Varan ja kolmannella Nolan Blatryn. Loppuottelussa hän voitti maanmiehensä Filip Maksimowiczin.[16]
Lokakuussa 2024 Sypień oli mukana maailmanestaruuskilpailujen joukkueturnauksessa. Hän edusti Puolan joukkuetta, johon kuuluivat hänen lisäksi Daria Dobkowska Szefer, Sebastian Gon ja Gabriela Simińska.[17] Sypień voitti MM-kilpailujen avoimensarjan avauskierroksella Koorosh Evageen ja toisella kierroksella Nishimura Taigan. Voiton myötä hän eteni loppuotteluun, jossa hän kohtasi euroopanjoukkueen edustajan Antonio Tusseaun. Hän voitti mestaruuden tuomariäänin ja saavutti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden.[18]
Lähteet
muokkaa- ↑ The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ XXXVII Polish Weight Category Kyokushin Karate Championships Warsaw 2010 europeankyokushin.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ The 12th Polish Open Kyokushin Karate Championships europeankyokushin.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ a b c d e IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 20.7.2018
- ↑ Илья Карпенко - победитель Belarus Open Cup. Результаты турнира superkarate.ru 8.4.2019 Viitattu 14.12.2019 (venäjäksi)
- ↑ Polish Open Weight Championships kyokushinresults.com Viitattu 9.12.2019 (englanniksi)
- ↑ 12th World Tournament Viitattu 9.12.2019 (englanniksi)
- ↑ The 18th European Open Karate Championship results (IKO) kyokushinkarate.news 8.12.2019 Viitattu 8.12.2019 (englanniksi)
- ↑ Результаты 34-го Чемпионата Европы по киокушинкай superkarate.ru 14.11.2021 Viitattu 15.11.2021 (venäjäksi)
- ↑ Онлайн трансляция «Open Baltic Cup 2021» 18.12.2021 Viitattu 20.12.2021 (venäjäksi)
- ↑ Результаты «Open Baltic Cup 2021» superkarate.ru 19.12.2021 Viitattu 2.1.2022 (venäjäksi)
- ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
- ↑ 19thEuropeanOpenKarateKyokushinChampionships-Sunday-Kumite-Results ikopoland.com 6.11.2022 Viitattu 7.11.2022 (englanniksi)
- ↑ Zwycięzcy Kumite 15.4.2023 Viitattu 20.5.2023 (puolaksi)
- ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
- ↑ European Openweight Championships – IKO kyokushinresults.com Viitattu 11.12.2023 (englanniksi)
- ↑ World Team Matches 2024 Results kyokushinkarate.news 31.10.2024 Viitattu 2.11.2024 (englanniksi)
- ↑ Men Open - World Team Match mykyokushin.net 27.10.2024 Viitattu 2.11.2024 (englanniksi)
|
2000-vuosikymmen: 2000: Sylwester Sypień2002: Tomasz Najduch 2003: Alexandre Rodrigues 2004: Krzysztof Habraszka 2005: Krzysztof Habraszka 2006: Alejandro Navarro 2007: Alejandro Navarro 2008: Alejandro Navarro 2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Nicolae Stoian2011: Alejandro Navarro 2013: Alejandro Navarro 2014: Patryk Sypień 2015: Oleksandr Jeremenko 2016: Alejandro Navarro 2017: Konstantin Kovalenko 2018: Alejandro Navarro 2019: Patryk Sypień |
2020-luku: 2022: Alejandro Navarro |